Pääaiheet 100 tuoreinta Verokone Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Porilaislähtöisen Jani Mäkivallin tositapahtumiin pohjaava esikoisromaani kertoo Ahlaisten miehen karmeista sotakokemuksista

Kirjat Jani Mäkivalli: Ääniseltä itään. Karisto 2018. 327 s. Porissa syntyneen mutta nykyisin Forssassa asuvan Jani Mäkivallin komeassa esikoisromaanissa Ääniseltä itään ollaan sotatunnelmissa. Realistinen romaani perustuu käytännössä kokonaan toisen maailmansodan aikaisiin tositapahtumiin. Romaanin alussa eletään syksyä 1941. Porilainen matruusi Ville Ahlgren hölmöilee itsensä maihin arestiin, kun hänen aluksensa sotalaiva Ilmarinen lähtee kohtalokkaalle meriretkelleen ja uppoaa Utön edustalle. Tästä alkaa Ahlaisten miehen yllätyksellinen sotaretki, jota seurataan kolmatta vuotta. Rangaistukseksi rikkeistään Ahlgren komennetaan sissiretkelle Äänisen itäpuolelle rannikkojääkäriosaston mukana. Huonosti suunniteltu ja johdettu retki päättyy katastrofiin, ja niin Ahlgren jää sotavangiksi muiden eloonjääneiden mukana. Sodan karmein syöveri aukeaa ammolleen, kun vangeista leivotaan väkipakolla desantteja hävittämään suomalaisasutuksia rintamalinjojen takana. Mäkivalli heittää romaanihenkilönsä mahdottomiin oloihin, joissa selviytyminen on ihme. Kun suomalaississit joutuvat sotavankeudessa tilille julmuuksistaan, monet heistä nääntyvät hengiltä jatkuvan väkivallan, sairauksien ja vähäisen ravinnon vuoksi. Ääniseltä itään on monipolvinen, tyylikäs ja runsassisältöinen kaunokirja. Sotaveteraanien koruttomat kertomukset sekä dokumentoitu sotahistoria ovat saaneet mojovan äänen ja persoonallisen tulkinnan. Tahattoman tuntuista tilannekomiikkaa tulee vastaan tämän tästä. Se vahvistaa tehokkaasti romaanin realistisuutta. Mikrohistorioitsija koettaa avata psykologisen näkökulman sodasta kärsivän yksilön sielunelämään. Tämä onnistuu jopa paremmin kuin 1940-luvun ajan- tai miljöönkuvaus. Lukuisat levottomat unet kertovat päähenkilön sielunpaineista. Summassa taistellut mies uneksii toistuvasti talvisodan ankeuksia. Toisena yönä Ahlgren on lentokoneessa, joka ammutaan alas. Joskus miestä mietityttää kotona Porissa odottavien Sanni-vaimon ja Kerttu-tyttären muisto. Kirjailija pohtii Ahlgrenin ajatuksissa, voiko kaikkia sotatappoja ja muita hirmutekoja panna sittenkään sodan tai johtajien piikkiin. Mieleen painuvia ovat lisäksi monet poliittiset keskustelut, joita Mäkivallin romaanihenkilöt käyvät. Kysymys todellisesta kansallisuudesta on yksi painavimmista: ”Minun on oltava suomalainen, vaikka siihen jää se riski, että täällä voi hyvin olla enemmän venäläisiä kuin suomalaisia.” (s. 307–308) Romaanikertojan lopputulemana Ahlgren saa sodan päättyessä huomata, että suomalaistiedustelu on tarkkaillut häntä tarkasti pitkin matkaa venäläisvankeutta myöten. Miehen lopullinen kohtalo osoittaa humaanien tekojen arvon, vaikka ympäristö olisi suistunut kaoottiseen väkivaltaan. Romaanin lopun seesteiset tunnelmat sijoittuvat Ulvilaan, johon Ville kokoontuu sodan jälkeen lähimpien sotakavereidensa ja näiden perheiden kanssa. Jani Mäkivalli on toiminut 2000-luvun alusta alkaen historian ja yhteiskuntaopin opettajana. Tällä hetkellä hän opettaa Forssan yhteislyseon lukiossa. Historian sekatyömies on tehnyt aikoinaan poliittisen historian gradunsa porilaisen Eetu Salinin maltillisesta ja radikaalista linjasta. Erityisosaamista ovat urheiluseurojen, yhdistysten ja yritysten historiikit. Mäkivalli on tehnyt muun muassa Ulvilan Pesä-Veikkojen 50-vuotishistoriikin 2006. Ville Ahlgrenin esikuvana on ollut kirjailijan oma isoisä. Useimmat muutkin henkilöt ovat todellisia. Joukon kuuluisin on Juri Andropov , joka saapuu sotavankileirille valitsemaan henkilöitä desanttikoulutukseen.