Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Mielipide Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Porin Nuorisoseuran 23-vuotias puheenjohtaja Laura Huuhka: "En voi ottaa kontolleni sitä, että 110 nuoren harrastustoiminta olisi uhattuna"

Olet Porin Nuorisoseura ry:n puheenjohtaja. Nuorisoseura kuulostaa ihan tanhuseuralta – onko se sitä? –No sitä se on alun perin ollut, mutta eipä ole enää. Meillä on yksi lasten tanssiryhmä, yksi showtanssiryhmä ja kaikki loput ovatkin sitten hip hop -ryhmiä. Yhtään tanhuryhmää meillä ei ole. –Seuramme täyttää ensi vuonna 60 vuotta. Kevätjuhlassamme on tarkoitus juhlistaa pyöreitä vuosia. Tätä nykyä seurassamme on noin 110 jäsentä ja käytännössä se on tanssiseura. –Haluaisimme järjestää myös vaikkapa salibandykerhoja, jotka luultavasti kiinnostaisivat enemmän myös poikia. Meillä ei kuitenkaan ole nykyisellään sellaiseen resursseja: kaikki ohjaajamme toimivat vapaaehtoispohjalta ja rahoituksemme saamme kaupungin avustuksista sekä 50 euron arvoisista kevät- ja syyskauden jäsenmaksuista. Sillä ei kovin suuria pysty järjestämään, varsinkin, kun kaupungin harrastustilat ovat kovasti varattuja. Miksi ette nosta jäsenmaksuja? –Siksi, että vähävaraistenkin perheiden lapsilla olisi mahdollisuus harrastukseen. Tämä on meille tärkeä asia. Ymmärrän tämän oikein hyvin: itsellänikin olisi harrastaminen voinut lapsena loppua lyhyeen, jos hinta olisi noussut liian korkeaksi. –Aloitin Porin Nuorisoseurassa harrastamisen jo kymmenvuotiaana. Menin tuolloin hip hop -ryhmään, jossa olen vieläkin. One step closer -nimisen ryhmän jäsenmäärä on vuosien varrella pudonnut kovasti, sillä aluksi meitä oli parikymmentä, ja nykyään vain 5–6 jäsentä. Moni on joutunut jättämään ryhmän esimerkiksi paikkakunnalta muuton takia. –Olen huomannut, että yläkouluikä on kriittinen paikka harrastukseen sitoutumisen kannalta. Lasten ryhmiin on tunkua, mutta kun rippikouluikä lähestyy, kiinnostus siirtyy toisaalle. Itse en ymmärrä, miten kauppakeskuksessa notkuminen on kivempaa kuin vaikkapa tanssi, mutta jokainen tekee omat valintansa. –Itse koen suurta iloa, kun pääsen jokaviikkoisiin tanssitreeneihini. Siellä pää tyhjenee ja arkiset murheet unohtuvat. Ja kun joskus pääsee esiintymään, niin ai että! Se on ihan parasta. –Olimme kerran eräässä vanhainkodissa vetämässä esitystä, johon pukeuduimme itsekin vanhoiksi mummoiksi. Yleisö nauroi ihan kippurassa, ja se tuntui mahtavalta! Seuran puheenjohtajana olet varmaan aika työllistetty? –No kieltämättä olen. Olen ollut puheenjohtajana parisen vuotta, ja olen ajatellut, että lähiaikoina joku muu voisi ottaa kyseisen pestin hoitaakseen. Halukkaita ei kuitenkaan ole kauheasti näkynyt, enkä minä voi ainakaan ottaa kontolleni sitä, että 110 nuoren harrastustoiminta olisi uhattuna. –Ohjaan yhtä tanssiryhmää ja teen myös kahdelle muulle ryhmälle koreografioita sekä hoidan muita seuran asioita. Onhan siinä hommaa ihan näin vapaaehtoispohjalta tehtäväksi. Mitä teet leipätyöksesi? –Olen vartija ja minulla on turvallisuusalan perustutkinto. Kouluaikana kyllä sanoin, että minusta ei ikinä tule vartijaa. Mutta sitten tulin kesätöihin tälle alalle ja täällä olen edelleen. Meillä on niin mahtava työporukka, että en kadu valintaani. –Teen pääsääntöisesti teollisuusvartiointia ja olen välillä töissä pitkiä, 12 tunnin mittaisia työvuoroja. Työ ja toimintani Porin Nuorisoseurassa pitävät minut varsin kiireisenä, joten muulle ei paljon aikaa jää.