Pääaiheet 100 tuoreinta Verokone Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Matti Klingen päiväkirja ottaa kantaa ja virkistää, vaikka hänen näkemyksistään olisikin toista mieltä

Kirjat Matti Klinge: Niin siinä kävi. Päiväkirjastani 2017–2018. Siltala. 251 sivua. Professori Matti Klingen päiväkirja ilmestyy nyt 20. kerran. Koko ajan se on säilyttänyt perusrakenteensa: se on enemmänkin esseekokoelma, vaikka myös päivittäiset muistiinpanot ovat virkistäviä ja oivaltavia. Klingen lukeneisuus on edelleen karttunut ja hän tarjoaa lukijalle mielenkiintoisia havaintoja historiasta ja kirjallisuudesta. Eurooppalaisuudessa on painopiste. Kautta päiväkirjan ulottuvia teemoja ovat kaupungin ja maaseudun kulttuuri- ja muut erot, yliopisto-opetuksen ja -tutkimuksen ongelmat, hyvä käytös ja kielenkäyttö. Päiväkirjojen lukeminen on yleensä mukavaa ja sivistävää. Klinge on yksi parhaista Suomen 1800-luvun historian tuntijoista. Tässäkin kirjassa on siitä monta esimerkkiä. Erinomaisen valaisevia ovat hänen huomionsa ministerivaltiosihteeri, kreivi Robert Henrik Rehbinderin (1777–1841) toiminnasta autonomian alkuaikoina. Monet Klingen historiakäsitykset ovat ennallaan. Hän jatkaa tässäkin teoksessa Suomen valtiojohdon syyllistämistä talvi- ja jatkosodan aiheuttamisesta. Nytkään hän ei mainitse mitään Molotov–Ribbentrop -sopimuksesta 23.8.1939, jonka salaisessa lisäpöytäkirjassa Suomi luovutettiin Neuvostoliiton etupiiriin, eikä siitä, kuinka Molotov ilmoitti Berliinissä marraskuussa 1940 Hitlerille Neuvostoliiton haluavan panna toimeen lisäpöytäkirjan myös Suomen osalta "Baltian maiden tapaan". Klingen täytynee tuntea pari vuotta sitten ilmestynyt professori Kimmo Rentolan ansiokas tutkimus "Stalin ja Suomen kohtalo". Klinge suhtautuu päiväkirjassa kovin ymmärtäväisesti vainoharhaisen Stalinin 1930-luvun hirmutöihin (joita tämä oli jatkamassa 1950-luvulla kunnes kuolema tuli väliin). Nyky-Venäjän historioitsijat tuskin ovat hänen kanssaan yhtä mieltä. Yhdysvalloista Klingellä ei ole hyvää sanaa sanottavana. Hän näkee Yhdysvaltojen aseteollisuuden kaikkien maailman ongelmien tärkeimpänä aiheuttajana. Hän luonnehtii maata miljonäärien hallitsemaksi ja tosiasiallisesti roturiiston ja rotusyrjinnän mitä epätasa-arvoisimmaksi maaksi. Klinge lienee vain harvoin käynyt Yhdysvalloissa, ja tietymätöntä on, missä määrin hän tuntee esimerkiksi Yhdysvaltojen maailmankuuluja yliopistoja. Klingen päiväkirjoilla ei liene vertaa Suomen kulttuurihistoriassa. Ne herättävät keskustelua, eikä Klinge kaiketikaan edellytä kaikkien näkemystensä hyväksymistä. Hänen tekstinsä ovat aina mielenkiintoisia. Vireät lukijat epäilemättä toivovat päiväkirjojen ilmestymisen jatkuvan vielä monia vuosia.