Pääaiheet 100 tuoreinta Verokone Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Kuin juoppohullun päiväunia: Rummukaisen riemukkaanraikkaissa maalauksissa katsoja lingotaan keskelle esineiden vyöryä

Kuvataide KRRR Ulla Karsikas, Hannele Rosenbröijer, Petri Rummukainen ja Heli Ryhänen Rauman taidemuseossa 27. tammikuuta 2019 saakka. Neljän Kankaanpään taidekoulussa opettaneen kuvataiteilijan yhteisnäyttely avautuu Petri Rummukaisen määrittelemän vauhdin ja Hannele Rosenbröijerin voimallisten kehonkuvausten viitoittamina. Rauman taidemuseon syksyn pääkatselmus tarjoaa myös hiljentymisen hetkiä Ulla Karsikkaan ja Heli Ryhäsen teosten opastamina. Silti juuri Rummukaisen ja Rosenbröijerin työt koettelevat katsojan kykyä heittäytyä arjen absurdismin asiaa rohkeasti ajavien teosten kyytiin. Rummukaisen akryyli- ja öljyväriteoksissa tapahtuu yhtä aikaa paljon ja eri perspektiiveistä. Katsoja lingotaan keskelle lentävien esineiden kokoelmia ja sarjakuvamaisten kollaasien kaaosta. Esineiden vyöryä on näissä juoppohullun päiväunikirjamaisissa leimahduksissa mahdotonta vastustaa. Riemukkaanraikkaan pop-surrealismin takaa hahmottuvat tavaravaaran aiheuttaman huolen ääriviivat: Miten ollaan oikeinpäin maailmassa? Epätavallisen perspektiivin Rummukaisen kanssa jakaa Hannele Rosenbröijer. Kierros tuo eteen taiteilijan Shouters -diptyykin vuodelta 2012. Sen fotorealistinen ote yhdistettynä runsaaseen värinkäyttöön naulaa katseen kahden huutavan hahmon alastomiin kehoihin. Ymmärränkö huudon kuulematta ääntä? Kysymykset seuraavat toisiaan saman tekijän maalausten jatkumossa: messiaaninen kokee syntymän tai kuolemansa Times Squaren keskellä. Nurinpäin kiepautettu New Yorkin skyline voisi kuvata totuuden jälkeisen aikakauden puskemaa käännöstä päälaelleen. Kolmas suurikokoinen öljyteos Resurrection tasapainoilee hienovaraisesti teknoutopian ja dystopian langanohuella vaaravyöhykkeellä. Illusion of Reality näyttää raitiovaunumatkustajan näkökulmasta sen sijaan sopivan etäiseltä: ruudun takaa Helsingin päärautatieaseman edusta tarjoaa yhtä aikaa innostuksen ja inhon aiheita räikeine värityksineen. Onko monenkirjavuus uhka vai mahdollisuus? Karsikkaan teoksille on kaksi vastakkaista tulkintamahdollisuutta – joko kaikki on jo mennyt tai vasta tuloillaan. Taiteilijan käsittelyssä notkea akryyliväri levittyy kuvapinnoiksi mutkattomin liikkein, mattametalliset värit sekoittuvat muovisilpun kanssa tähtipölyjen pilviksi. Ensi näkemältä huolettoman kokeilevilta vaikuttavissa kuvissa on syvyyden potentiaali. Kuin pahin mahdollinen olisi jo tapahtunut ja sen jäännökset leijailisivat silti vielä hidastetusti liikehtivien ilmamassojen sylissä. Samankaltaisuudet Rosenbröijerin töihin kiihottavat mieltä. Heli Ryhäsen ajatuksia herättävät tilateokset on mahdollista lukea päätepisteinä näyttelyn kokonaisuuksille. Ympäristöpoliittiset installaatiot vaativat pysähtymistä ja mielensisäistä tutkimusmatkailua. Tiettyä lohduttomuuden tunnetta kanavoivat työt ovat hienoja sovituksia tilaan, uskaliaita ja pakahduttavia. Määrittelemättömän aikavälin ennuste vaikuttaa jo teosnimenkin tasolla peruuttamattomalta. Ryhmänäyttelynä KRRR voisi yhtä hyvin olla kirjoitettu muotoon ”GRRR”. Taidekatselmus paljastaa selvästi hampaansa maailman kaistapäistä kaksinapaisuutta ruotiessaan. Värikkäät kuvat luovat ohuen pintakalvon karujen ja kauniiden rinnakkaistodellisuuksien ylle. Eri puolin myllertävät sielua riipaisevat tunteet. Hiljainen huuto sinkoaa taiteesta kohti katsojaa – osuu ja uppoaa maaliinsa. Teidät on kuultu, arvon taiteilijakaarti. Kuvaamanne maailma on ambivalenssin värittämä – yhtä aikaa lupaava ja lohduton.