Pääaiheet 100 tuoreinta Verokone Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Monumentteja ihmisen aikakaudelta: jammailu laskevalle auringolle ja ylevästi kuvattuja purkutaloja – Poriginalissa Outi Ahon taidokkaita piirroksia ja Julia Kukkosen runollisia tanssikuvia

Kuvataide How to hug an evaporating tree or keep on dancing until the sunset – stoic exercises for a world’s end. Julia Kukkonen. Ihmisen jälki. Outi Aho. 6.11. saakka. Poriginal-galleria, Eteläranta 6, Pori, avoinna ti–su kello 11–18. Tanssielokuvien tekeminen kasvattaa suosiotaan taiteilijoiden keskuudessa. Liikkuvan kuvan laji sisältää vielä paljon kokeilemattomia ja käyttämättömiä ilmaisumahdollisuuksia. Julia Kukkonen (s. 1988) luo tanssivideoihin pienimuotoisen kollaasirunouden kieltä. Tanssien päivien loppuun -teos koostuu rennosti rinnakkain saksituista rantanäkymistä. Niistä muodostuu kolminkertainen jammailu laskevalle auringolle. Toinen video on pystykuva, jonka suikaleet muodostavat räsymaton kaltaisen aikakudelman. Näyttelyn teemaksi nousee maapalloistuneen ihmisen kohtalokas tyyneys. Antroposeeniä, ihmisen muovaaman aikakauden maakerrostumaa, kuvataan kauniina kuolemana. Pienet keramiikkaveistokset näyttävät ilta-auringon värjäämältä metsätuholta. Runovihossa kuuluu henkilökohtaisempi kokemustaso. Tekstien monisanaisuus poikkeaa näyttelyn aforistisesta visuaalisuudesta. Kiehtovimmin aika laskostuu 9-osaisessa valokuvasarjassa. Se kuvaa tanssijaa vuorten väliin jäävällä puuttomalla tasangolla. Ihminen ja kangas taipuvat kuin outoja asentoja ottaneet antiikin veistokset. Poriginalin yläkerran näyttely istuu erinomaisesti tilan pylväsarkkitehtuurin. Outi Ahon (s. 1965) piirrokset tekevät harkittuja nostoja rakennetusta ympäristöstä. Kiviportaat, purkukuntoinen rintamamiestalo ja jylhä satamalaituri kuvataan yhtäläisellä ylevyydellä. Siltanäkymä sijoittuu sopivasti siten, että yhdennäköisyyden voi todeta tiiraamalla ikkunasta joen suuntaan. Porilaisittain samaistuttavilta näyttävät myös vanha rautatiesilta ja keskikaupungin purkutyömaa, vaikka niiden esikuvat lienevätkin Lempäälästä ja Lahdesta. Tuttuus kielii rakennuskulttuurimme yhtenäiskuvastosta. Tunnelmissa on samaa jylhyyttä kuin Into Konrad Inhan (1865–1930) valokuvakirjassa Suomi kuvissa . Ahon kuvat ovat kuitenkin piirroksia. Terävällä tussilla piirtyy pieniä kuvioita, kuvioista kehittyy rytmejä ja rytmikkäistä pinnoista taivaita, kiviä ja sillan tolppia. Sommitelmat jäsentyvät jämäkästi valtaville paperiarkeille. Aiemmissa teoksissaan Aho on hyödyntänyt tarinallisempia kuvakulmia ja liittänyt näkymiin epätodellisia elementtejä. Uusien teosten mieluummin karsivassa kuin koristelevassa ilmeessä on vetovoimaista keskittyneisyyttä.