Pääaiheet 100 tuoreinta Verokone Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Lumikit oluella: Galleria 3h+k:n näyttelyt käsittelevät ystävyyden kauneutta ja ihmissuhteiden sekavuutta

Kuvataide Ninni Korkalo: Black, Red, White Diaries, Karkki Mäkelä: Sopimaton 8.11. saakka. Galleria 3h+k, Itsenäisyydenkatu 47, Pori, avoinna ke-pe 12-18, la-su 12-16. Yksi suomalaisen videotaiteen 2000-luvun helmiä on Pilvi Takalan (s. 1981) Real Snow White . Siinä Lumikiksi pukeutunutta taiteilijaa ei päästetä sisään Pariisin Disneylandiin. Portinvartijan perustelevat, ettei aito Lumikki saa puhua, syödä, juoda tai tupakoida. Ninni Korkalon (s. 1982) uudessa videoinstallaatiossa Lumikit tekevät kaikkea tätä. Hauskimmassa kohtauksessa Korkalon esittämä Lumikki hörppää olutta ja röyhtäilee. Tutustuin Korkalon teosideaan jo varhaisessa vaiheessa, toisessa työtehtävässäni audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEKissa. Käsikirjoituksen äärellä pohdin, miksi jälleen pitäisi kuvata Lumikkia. Galleria 3h+k:n videoinstallaatiossa pohjoiseurooppalainen ja eteläamerikkalainen Lumikki kohtaavat. Rion ja Rovaniemen eksotiikka kehystää lumivalkoista ja eebenpuun mustaa. Sadun, henkilöhahmojen ja kuvauspaikkojen yhdistelmä henkii hyväksyvää hyväntuulisuutta. Silti kiinnostavampaa kuin se mitä Lumikit kertovat olevansa, on se, mitä välittyy kerronnan poimuista. Satuun peilautuvien elämäntarinoiden alla teos käsittelee ystävyyttä. Lumikkien suhdetta ei selitetä mitenkään. Juuri siksi se välittyy sanojen ja kuvakulmien takaa erityisen kauniina. Toisessa näyttelyhuoneessa on esillä Karkki Mäkelän (s. 1982) maalauksia ja piirroksia. Teokset viittaavat elävän mallin piirtämisen perinteeseen, jossa jokainen kuva esittää yksittäisen henkilön poseerauksen. Oranssi ja sininen läpäisevät näyttelyn ja luovat värillistä eheyttä. Hehkuvien Lumikki-videoiden jälkeen tunnelma kuitenkin kärsii visuaalisesta kalvakkuudesta. Kehystämättöminä ripustettuja arkkeja vaivaa turha vaatimattomuus. Kuvallinen tyyli irtautuu kehollisesta esittävyydestä. Ennemminkin se tavoittelee psykologista kuvausta. Teokset Turning Queen ja Encore! luovat selkeästi näytelmällisiä roolihahmoja. Niiden luonne jäykistyy teatraaliseksi. Rennoimmin on kuvattu Mr. Hygge , joka istuu topakasti selkä suorassa lämpimien vilttiensä keskellä. Muodon vapautuessa entisestään asetelmien esityksellisyys karisee ja tunnetaso korostuu. Suhde kohteeseen jännittyy ja muuttuu monimutkaiseksi. Avoin sekavuus tuo Mäkelän henkilökuviin uskottavuutta. Molemmissa näyttelyissä herkkä ihmisyys hiertyy esiin roolien takaa.