Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Suhteellisuudentajua ilmastopolitiikkaan – meidän ei tule itseämme yksioikoisesti syyllistää tai painostaa pahoista teoista, joihin me emme edes yllä osallistumaan

Ensi huhtikuun eduskuntavaaleista toivotaan "ilmastovaaleja". Jokaisen on varottava hiilijalanjälkeään. Maapallo on huonossa hapessa. Ilmastoraportin uhkakuvia ei parane kieltää. Suomen hiilidioksidipäästöt ovat 0,07–0,08 prosenttia maailman kokonaismäärästä ja ihmisen aiheuttamista (liikenne, maatalous, teollisuus) 0,0054 prosenttia. Mutta jos me, yhteisvastuuta tuntien, puserramme kaksi prosenttia päästöistämme, se tekee 0,0018 prosenttia maailman taakasta. Näin todisteli Henrik Gräsbeck ( Pohjalainen 12.10.). Tuo on jo niin pieni määrä promillien osia, että onko semmoista olemassakaan. Suomi on puhtaan ilman asteikolla noin sijoilla 2–4. Ilmastokatastrofi ratkaistaan mahdollisesti Intiassa ja Kiinassa, joissa asuu 2,7 miljardia ihmistä, kirjoittaa Pohjalaisen päätoimittaja Toni Viljanmaa. Meitä on tuohon massaan verrattuna 0,2 prosenttia. Lienee siis aivan sama, millaisen hiilijalanjäljen tänään tallaan popsimalla lihapullia porkkanoiden sijaan. Vuosina 2006–2016 energian kulutus Aasiassa kasvoi 40 prosenttia. Pääkeinona on hiili. Mutta eikö heillä ole oikeus pyristellä ylös köyhyydestä? 200 miljoonaa intialaista elää – tai on elämättä – vajaalla eurolla per päivä. Entä ns. rikkaat maat? Esimerkiksi Australia tuottaa puolet sähköstään hiilellä, joka on myös tärkeä vientituote. Saksan sähköstä 35 prosenttia höylätään hiilestä. Kaiken lisäksi Saksa on päättänyt luopua ydinvoimasta vuoteen 2023 mennessä. Osmo Soininvaara (vihr.) ehdotti pienten ydinvoimaloiden rakentamista, mikä olisikin järkevää. Johtotähtemme EU rahtaa parlamenttinsa kerran kuussa neljän päivän istunnoille yli 400 kilometriä Brysselistä Strasbourgiin. Kymmenien rekkojen ja tuhansien ihmisten ralli edestakaisin tuottaa ison "hiilijalanjäljen". Strasbourgin neliöt ovat tyhjinä 317 päivää vuodessa. Ja rahaakin hassataan tilintarkastajien mukaan 114 miljoonaa euroa vuodessa. Meillä syyttävä sormi sojotti heti ilmastoraportin jälkeen metsiin: hakkuita on vähennettävä! Tänä vuonna todellakin hakataan ennätysmäärä, runsaat 70 miljoonaa kuutiota. Luonnonvarakeskus Luken mukaan hakkuuvaraa on 85 miljoonaa ja vuotuinen kasvu 107 miljoonaa mottia. Puuston määrä on nyt 2,5 miljardia kuutiota. Helsingin yliopiston ympäristönsuojelun professorin Pekka Kaupin mielestä metsistämme huolehditaan ja hakkuut ovat järkevällä tasolla. Puumäärä ja hiilinielu kasvavat näin enemmän kuin hakkuita vähentämällä. Ja globaali kysyntä täytettäisiin lisäämällä savottoja muualla. Kun vanhaa metsää, joka ei enää hiiltä niele, hakataan ja kasvatetaan uutta, se on oivaa ilmastopolitiikkaa. En ole koskaan ymmärtänyt, miten päästökaupoilla maapallo viilenee, mutta MTK:n laskelman mukaan maanomistajat ovat lisänneet metsien hiilivarastoa 20 vuoden aikana määrällä, joka näiden "kauppojen" nykyhinnoilla olisi 12 miljardin arvoinen. Metsäteollisuuskin on hoitanut tonttinsa. Sen hiilidioksidipäästöt ovat 1990-luvun alusta vähentyneet 70 prosenttia. Ilmastopolitiikka edellyttää akkuteollisuuden kasvua. Siihen tarvitaan nikkeliä, litoniumia ja kobolttia. Kaivosteollisuus ei valitettavasti ole meillä kummoisessakaan suosiossa. Tulevaisuuden suurimpia ongelmia on väestönkasvu. Nyt meitä on seitsemän miljardia, vuonna 2050 lähes 10 miljardia. Eiköhän se merkitse kulutuksenkin 40 prosentin lisäystä? Kaikkien on kunnioitettava ympäristöä, muttei meidän tule itseämme yksioikoisesti syyllistää tai painostaa pahoista teoista, joihin me emme edes yllä osallistumaan. Kirjoittaja on SK:n entinen päätoimittaja.