Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Viisarien veivaaminen voi taata ikäihmiselle juhlapäivän

Yöllä siirryttiin jälleen talviaikaan, mutta jos EU:n komission ehdotus menee läpi, sama tehdään enää kerran tai kaksi. Se taas riippuu siitä, päätyykö Suomi ensi vuonna asettamaan kellot pysyvästi kesä- vai talviaikaan. Jatkuvassa käytössä nuo kaksi vaihtuvaa aikaa ovat Suomessa olleet vuodesta 1981. Ihmiskeholta kestää pari päivää ennen kuin se käy samaa aikaa virallisten viisarien kanssa kellonajan siirtämisen jälkeen. Ja oma vaivansa on muistaa kääntää kaikki viisarit ja diginumerot oikeaan aikaan. Miksiköhän muuten auton kello osoittautuu aina hankalimmaksi siirrettäväksi, kun maanantaiaamun kiireessä starttaa töihin? Oma hommansa on myös siinä, kun varmistaa, mikä laite on siirtynyt uuteen aikaan itsestään ja mikä ei, ja mikä se virallinen aika lopulta onkaan. En harmistu , jos noista sinänsä melko pienistä vaivoista pääsen, mieluummin elän yhden kellonajan elämää. Mutta on kellonajan siirtelyssä ollut jotain hyvääkin, jopa ottamatta kantaa valoisien tuntien oikeaan sijoittumiseen. Viisarien kääntely on myös tuonut ihmisiä yhteen. Ainakin kellonajan siirtämisen ollessa uutta, kokoontuivat ystäväporukat viettämään viisarienvääntäjäisiä. Yhteistä illanviettoa jatkettiin varhaisaamun kello kolmeen tai neljään, jolloin virallinen muutoksen hetki koitti. Onkohan joku porukka jatkanut tapaa näihin päiviin asti? Ikäihmisille kellonajan siirtämisen konkreettinen toteutus on usein liian hankalaa. Viisarikello pitää nostaa alas seinältä. Sinne ei ylety, kun rollaattorin kahvasta ei voi päästää irti. Kelloradion nappulat eivät suostu tottelemaan, ja onko Dorossakaan se aika nyt oikein. Viisariensiirtopäivä voi kuitenkin olla myös riemun päivä. On hyvä syy kutsua jälkipolvi tai naapuri käynnille, josta ei ole helppo kieltäytyä. Pitäähän jokaisen sentään saada elää oikeassa ajassa. Kellonajan asettamisesta on saattanut tulla yhtä varma vierailupäivä oman vanhuksen luona kuin äitienpäivästä konsanaan. Jos olisin vanhus, en ehkä opettelisikaan itse viisareita veivaamaan, tai ainakin pitäisin tuon taidon visusti omana tietonani.