Pääaiheet 100 tuoreinta Verokone Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

"Et hauku Poria mulle" – Reissaaminen maailmalla opetti Linnea Kotiniemelle, että asioilla on tapana järjestyä

Oletko koskaan joutunut pelastamaan ihmisiä altaan pohjasta tai juossut rannalla Baywatch-tyyliin? –Onneksi minun ei ole koskaan tarvinnut pelastaa ketään. En ole joutunut edes elvytyshommiin. Uimavalvojana olen pahimmillaan joutunut paikkaamaan pieniä haavoja ja auttamaan pään kolhuissa. –Uimaopettajana toimiminen oli upea mahdollisuus tehdä töitä opintojen ohella ja lisäksi hirmu kasvattavaa. Aikuiset olivat siitä kivoja opetettavia, että heillä on usein itsellään motivaatiota oppia, lapset taas ovat oppimisen vilpittömyydessään ja teeskentelemättömyydessään aivan ihania. Olet matkaillut maailmalla ja asunut muun muassa Berliinissä, Münchenissä ja Budapestissä. Tuliko sinulle ikinä kulttuurisokkeja? –Toki! Berliini ja München ovat niin suuria kaupunkeja, että niissä tuntui aina siltä, etten voi jäädä kotiin, koska ympärillä tapahtui aina niin mahdottomasti kaikkea. Jossakin oli aina jotakin nähtävää tai mielenkiintoista tehtävää tai upeaa katsottavaa. Tunsin syyllisyyttä, jos jonakin lauantaina jäinkin kotiin kun en yksinkertaisesti jaksanut lähteä minnekään. Budapestissä taas koin lopulta maan poliittisen tilanteen hieman painostavaksi, vaikka maa ja kaupunki ovatkin kauniita. –Ehkä maailmalla olo opetti sen, että ihmiset ovat ihmisiä, aika samanlaisia kaikkialla. Ja että asioilla on aika usein tapana järjestyä, jollakin lailla. Oletko siis luonteeltasi luottavainen ja positiivinen? Ajatteletko, että asiat aina järjestyvät? –Olen myönteinen, mutta toisaalta osaan kyllä myös olla välillä aikamoinen valittaja. Esimerkiksi koko kesän valitin sitä, että onko täällä pakko olla näin kuuma, ja nyt valitan sitä, että kamalaa kun on niin kylmä! Mutta valitukseni kohdistuu useimmiten sellaisiin pieniin yksittäisiin asioihin, koska olen kyllä kokonaisuuteen tyytyväinen ja iloinen ihminen. –En keksi edes mistä haaveilisin henkilökohtaisessa elämässäni, sillä minulla on oikeastaan kaikkea mitä olen halunnutkin: minulla on mielenkiintoinen työ, mukava asunto, hauskoja harrastuksia ja terve koiravanhus Norma. Mitä sitä ihminen enempää toivoisi? Olet katsellut maailmaa, miltä Pori nykyään näyttää sinun silmissäsi? –Olen sellainen, että saatan omissa puheissanikin vähän dissata Poria, mutta jos kuulen jonkun muun sanovan jotakin poikkipuolista Porista, niin olen heti puuttumassa siihen ja puolustamassa, että et hauku Poria mulle, ei sulla ole oikeutta. –En sano, että Pori on täydellinen, mutta täällä on oikeasti aika mukavaa. Esimerkiksi kulttuurin kentällä on paljon hienoa underground-meininkiä, vireää tekemistä ja yhteistyötä. Siitä voisivat porilaiset olla enemmänkin ylpeitä. Sinulla on persoonallinen tyyli ja lyhyt tukka. Oletko ikinä saanut kuulla siitä? –Hämmästyin, kun luin muutama viikko sitten Satakunnan Kansasta , kuinka paljon ihmiset kuulevat täällä kaikkea huutelua ja huomauttelua ulkonäöstään! Minulle ei ole koskaan huudeltu negatiivisesti eikä ihmetelty, että miksi minulla on tällainen tyyli tai tällaiset hiukset. Oikeastaan ainoat kommentit mitä on sanottu, ovat olleet positiivisia, että joku on tullut sanomaan, että sopiipa nuo hiukset hyvin sulle. Tai ehkä sitten en ole vaan tajunnut, jos joku on yrittänytkin jotakin. –Olen joskus oikein yrittänyt miettiä, että onko minua mahdettu huomaamattani jotenkin kiusata koulussa, mutta uskon, että olen saanut olla aina oma itseni.