Pääaiheet 100 tuoreinta Verokone Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Tanssijat valtasivat Porin kaupunginkirjaston kellarin ja muuttivat sen kummajaismaailmaksi – Pori Dance Company vie yleisön seikkailemaan labyrinttiin

Oletko koskaan miettinyt, millaista on kaupunginkirjaston kellarissa? Kenties tällaista: Elähtänyt talouskonsultti pitää uudelleen ja uudelleen samaa globalisaatioluentoa rypistettyjen sanomalehtien keskellä. Maskiin verhoutunut taiteilija tanssii käytävällä, jonka hopeaseinissä risteilevät psykedeeliset värivalot. Ja tietojensa vastaanotosta romahtanut tiedemies kyyristelee tuolien ja pöytien röykkiössä, jossa maailmankaikkeuden kappaleet ovat irtautumassa ajan ja aineen virraksi. –Anteeks, mun pitäis hakee yks kirja, sanoo kirjaston työntekijä ja räväyttää loisteputket päälle. Tällaista Porin kaupunginkirjastolla on ollut puolentoista viikon ajan: Pori Dance Company on rakentanut kellariin viikonlopun tanssiteatteriteostaan samaan aikaan kun yläkerrassa kirjasto pyörii tavalliseen tapaan. Kirjasto tilana on Dividual -teoksessa tärkeä. Pori Dance Company on ennenkin pyrkinyt tuomaan teoksia pois laitosten lavoilta, uusiin tiloihin ja kaupungille. –Oli kiehtovaa päästä tilaan, joka on kaupunkilaisille niin tärkeä ja johon tullaan rauhoittumaan, toinen teoksen ohjaajista, Mikko Lampinen sanoo. –Tänne kellariin on varastoitu loputon määrä yhteistä tietoa ja tarinoita. –Koko maailma on kuin yksi iso kirjasto, ja jokaisesta kirjasta aukeaa uusi maailma, lisää ohjaajakollega Anastasia Trizna . Kirjaston lisäksi teoksen toinen innoittaja tuli yllättävästä suunnasta: Lampinen ja käsikirjoittaja Veera Tyhtilä sattuivat lukemaan edesmenneen neurologian professorin Oliver Sacksin tapauskertomuksia potilaista, jotka olivat normaalin rajamailla. Sacksin potilaat olivat usein taiteilijoita tai tieteentekijöitä. Niinpä Dividualissa on kolme päähahmoa, jotka elävät rooleihinsa jumiutuneina ja nyrjähdyksen reunalla kirjaston kellarissa. Lampisen tieteilijähahmon ja Triznan taiteilijahahmon lisäksi talouskonsulttia näyttelee Katariina Lohiniva , joka on työskentelyvapaalla Porin teatterista. Aika on pysähtynyt, kunnes alkaa liike: esityksen aikana yleisö johdatellaan labyrinttimaisen kellarin läpi luentosalista metsään, mielen hopeisiin käytäviin, taiteilijan huoneeseen, maailmankaikkeuden äärelle ja lopulta kirjavarastoon. Mukana on tanssia, puhetta, runoutta, musiikkia, ääni- ja valoefektejä. Koko tila on oikeastaan suuri installaatio, ja puvustaja Maria Sirén on suunnitellut esiintymisasutkin kuvittamaan tilaa. –Teoksessa mennään syvälle alitajunnan tasolle ja palataan todellisuuteen, niin että voi olla vaikeaa tietää, mikä on totta ja mikä ei, Lampinen sanoo. –Myös ajan tasot häilyvät, Trizna sanoo. –Teoksessa on paljon symboliikkaa ja tulkittavaa, mutta olemme yrittäneet jättää katsojalle aikaa miettiä ja tulkita niin kuin hän haluaa. On selvää, että kellaria kierrellessä rikkoutuvat myös lavan ja katsomon rajat. –Se on esiintyjälle ihanaa. Kun on niin lähellä yleisöä, katse ja kontakti ja energia ovat ihan erilaiset, Trizna sanoo. Työryhmä on tosiaan rakentanut kellarin maailmaa yli viikon. Tilaan tutustumisen myötä myös tarina on täydentynyt. –Minulle tämä on aivan erilainen tapa tehdä kuin mihin olen perustyössäni tottunut, Katariina Lohiniva sanoo. –Nykytanssimaisessa ajattelussa sisältöä ei ole päätetty ennalta, vaan tekemisen annetaan synnyttää lopputulosta. Mikko Lampisesta on ollut ihanaa viettää aikaa kellarissa ja täyttää tilaa vähitellen foliolla, kasveilla ja mallinukeilla. Kirjaston väki on ollut avoin työryhmän ideoille, ja samalla taiteilijat yrittävät pysytellä pois tieltä. –Olemme oppineet kirjaston päivärytmin: missä kärryt menevät milloinkin ja milloin on kahvitauko. Kirjastolla on hyvin selkeät rutiinit. –Kerran olimme varastossa tekemässä läpimenoa, kun työntekijät tulivat sinne kesken kaiken. Yksi näyttelijä roikkui hyllyn päällä ja yksi putkahti laatikosta. Kirjastoihmiset ilahtuivat, että tällaistakin täällä voi tehdä! Trizna kertoo ja nauraa. Pimeässä kirjavarastossa humisee, ja ilmassa leijuu pölyn haju. Hyllyjen taakse sijoitetut sirot lamput luovat kirjariveihin aavemaista valoa. Varasto on runsaan tunnin mittaisen teoksen päätepiste. –Kirjavarasto on vähän niin kuin siemenpankki tai pankkiholvi, jotain mihin varastoimme perintöä tulevaisuuden varalta, Lampinen miettii. –Ehkä teoksen lopussa on jotain sensuuntaista, että me tulemme ikään kuin osaksi tätä arkistoa. –Tänne kaikki tarinat lopulta päätyvät, mutta täältä ne myös alkavat, Trizna lisää. –Sori, mutta voinko laittaa valot päälle? ovelta kuuluu. Pori Dance Company: Dividual. Porin kaupunginkirjasto (Gallen-Kallelankatu 12, sisäänkäynti sisäpihalta). Ensi-ilta perjantaina kello 19, viimeinen esitys sunnuntaina. "Olemme oppineet kirjaston päivärytmin: missä kärryt menevät milloinkin ja milloin on kahvitauko." Mikko Lampinen