Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine

Näin maailma murenee: Contakti-teatterin onnistunut juhlanäytelmä tarjoaa katsojalle kurkistusreiän muistisairaan pään sisälle

Miltä tuntuu, kun oma muisti alkaa pettää? Entä miltä tuntuu huolehtia muistisairaasta ihmisestä? Contakti-teatterin 30-vuotisjuhlanäytelmä Isä antaa vastauksia molempiin kysymyksiin. Vaikka aihe on rankka ja toteutustapa tiivis ja ankara, rivien välistä kajastaa iso annos yleisinhimillistä lämpöä. Isä on parhaimmillaan ja omaperäisimmillään niinä hetkinä, jolloin näkökulma on selkeimmin muistisairaan päähenkilön Andrén. Kesken kohtauksen tapahtuvat aikahypyt sekä näyttelijän ja roolihahmon vaihtumiset ovat niin hätkähdyttäviä, että katsoja tuntee olevansa Andrén pään sisällä. Yleisö saa omakohtaisen kokemuksen siitä, kuinka tutut kasvot muuttuvat vieraiksi ja vanhat tapahtumat sekoittuvat uusiin. Näytelmän kokija ymmärtää, miksi päähenkilö tuntee olonsa vainoharhaiseksi ja syyttää läheisiään asioiden unohtelusta. Harri Pitkänen suoriutuu erittäin vaativasta pääroolista kiitettävästi. André höperehtii tavalla, joka on muistisairaalle ominaista. Ajoittain humoristinenkin hössötys ja ympäristön syyttely käyvät vajaan kahden tunnin mitassa raskaaksi, mikä on tässä näytelmässä täysin perusteltua. Anna Kauno säestää hienosti Anne-tyttärenä, jonka rakkaus isää kohtaan on koetuksella omaishoitajan rankassa arjessa. Annen häikäilemätön puoliso Paul ei salaile haluaan päästä tilanteesta eroon ja passittaa André hoitolaitokseen. Onnistuneen näytelmätoteutuksen ulkoiset puitteet heijastelevat päähenkilön sisäistä maailmaa. Lavastuksen rataskoneisto ja surrealistisesti vääntynyt kello häivyttävät ajan ja paikan tunnun. Yksinäinen viulu henkii epämääräistä nostalgiaa, menneisyyden haamuja. Näytelmä kiertää kehää ja sisältää toistoa niin hyvässä kuin pahassakin. Staattinen, samankaltaisena jatkuva tunnelma on tarkoituksenmukainen, mutta ei totisesti päästä katsojaa helpolla. Veitsellä leikattu loppukohtaus hämmentää ensin – tässäkö tämä nyt oli? Pienen pureskelun jälkeen nousee ymmärrys siitä, että näin tämän näytelmän pitääkin päättyä. Isä on toteutukseltaan karu mutta sydämeltään empaattinen. Tulee selväksi, että sekä käsikirjoittaja Florian Zeller että ohjaaja Ulla-Maija Aho-Harnett ymmärtävät muistisairaan murenevaa mielenmaisemaa. Isä. Teksti Florian Zeller. Ohjaus Ulla-Maija Aho-Harnett. Päärooleissa Harri Pitkänen, Anna Kauno. Ensi-ilta 19. lokakuuta Contakti-teatterissa.