Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Mielipide Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

"Deadline oli hänelle pyhä" – Touko Siltala muistelee lämmöllä pitkää ystävyyttään ja yhteistyötä kirjailija Arto Paasilinnan kanssa

Työteliäs, jämpti, ilmeisen riehakas ja äänekäs persoona, jolla ei ollut kärsivällisyyttä odotella mitään. Muun muassa näin kuvaavat kustantajat Touko Siltala ja Anna-Riikka Carlson maanantaina menehtynyttä kirjailija Arto Paasilinnaa (1942–2018). Touko Siltala ehti tehdä Paasilinnan kanssa yhteistyötä 25 vuotta WSOY:lla. –Paasilinna oli näkyvä ja erittäin kuuluva persoonallisuus. Hänellä ei ollut tapana ujostella. Se tekikin Paasilinnan kanssa asioimisesta hyvin mielenkiintoista ja intensiivistä – ja useimmiten erittäin hauskaa, Siltala muistelee. Arto Paasilinna ehti julkaista 35 romaania ja lukuisia muita teoksia. Niistä suurimman osan on kustantanut WSOY. Hänen teoksiaan on käännetty yli 40 kielelle. Tunnetuimpia hänen teoksistaan olivat muiden muassa Jäniksen vuosi (1975, Weilin+Göös), Onnellinen mies (1976), Hirtettyjen kettujen metsä (1983), Hurmaava joukkoitsemurha (1990) ja Elämä lyhyt, Rytkönen pitkä (1991). Paasilinnan viimeiseksi teokseksi jäi vuonna 2009 julkaistu Elävänä omissa hautajaisissa . Ulkomaiset kustantajat kiinnostuneita vieläkin Paasilinna oli WSOY:lla lähes koko kirjailijanuransa ajan. Hän oli ja on yhä tärkeä kirjailija kustantamolle. Kotimaisen kaunokirjallisuuden kustantajan Anna-Riikka Carlsonin mukaan Paasilinna on myynyt maailmanlaajuisesti noin kahdeksan miljoonaa teosta. –Ne ovat semmoisia lukuja, että ehkä nykymaailmassa sellaiseen ei näin pienestä maasta yllä. Arto Paasilinna kuuluu Mika Waltarin ohella niihin kirjailijoihin, joista tulee jatkuvasti ulkomailta kyselyjä. Se on iloista ja hämmentävää, koska kirjamaailma painottuu uutuuksiin. Silti aina löytyy kustantaja ulkomailta, joka innostuu jostakin tietystä Paasilinnan teoksesta. Ranska on omaa luokkaansa. Siellä hän on klassikko, Carlson kertoo. Kyselyitä on hänen mukaansa tullut tänäkin vuonna. Touko Siltala kuvaa Paasilinnaa erittäin työteliääksi ja kovan työmoraalin omaavaksi kirjailijaksi. –Hän oli kirjailija, joka kirjoitti paljon ja julkaisi kirjan joka vuosi, parhaana vuonna parikin kirjaa. Arto edellytti samanlaista toimintanopeutta, mitä hän itse toteutti. Hänellä ei ollut kärsivällisyyttä odotella mitään. Jotain kärsimättömyydestä kertoo sekin, että kun hän luovutti käsikirjoituksensa luettavaksi, usein jo ennen sovittua deadlinea, hän saattoi soitella muutaman tunnin päästä sen perään ja kysellä, miltä se vaikutti. –Kesti jonkun kerran, ennen kuin opin, että siihen (käsikirjoitukseen) pitää reagoida heti. Sain kuuluvaa palautetta. Paasilinna työskenteli lehtimiehenä ennen kirjailijanuraansa. Siltalan mukaan se näkyi Paasilinnan työskentelyssä. –Hänellä oli monta vanhan ajan lehtimiehen hyvettä, joista yksi oli deadlinen pyhyys ja semmoinen työmoraali, jossa sovituista asioista pidetään ehdottomasti kiinni. Siihen liittyi hyvin vahva lojaliteetti, joka oli hyvin arvostettavaa. "Hänellä oli ainutlaatuista karismaa" WSOY:n kirjamarkkinointiin liittyvät matkat niin kotimaassa kuin ulkomaillakin ovat jääneet Touko Siltalan mieleen "värikkäinä matkoina". –Olin muutamalla tämmöisellä matkalla Ranskassa ja Ruotsissa Paasilinnan kanssa. Hänellä oli hyvin rehevä tapa ottaa haltuun tilanteet näissä esiintymisissään. Hänellä oli hyvin ainutlaatuista karismaa, joka välittyi yleisölle kuin yleisölle. Siltalan omat Paasilinna-kirjasuosikit ovat Jäniksen vuosi , Onnellinen mies , Ulvova mylläri ja Kultainen nousukas -romaani 1980-luvun alkupuolelta. Suosikkeihin lukeutuu myös Hurmaava joukkoitsemurha, jonka vastaanottoa WSOY:llä hieman jännitettiin. –Se oli tabuja rikkova teos, eikä meillä ei ollut oikein varmuutta siitä, rikkooko se jonkun sopivaisuuden rajan. Näin ei sitten ollutkaan. Siinäkin kirjailijan näkemys osoittautui sellaiseksi, että se puhutteli ihmisiä. Kirja oli monelle jopa terapeuttisesti tärkeä. Monen sukupolven suosikkikirjailija Vaikka Touko Siltala lähti WSOY:ltä veljensä Aleksi Siltalan kanssa vuonna 2008 perustaakseen oman kustantamon, ei yhteys Paasilinnaan kokonaan katkennut. He kävivät Arto Paasilinnan aloitteesta muun muassa lounaalla pitkän yhteistyön kunniaksi. –Oli erittäin mukavaa, että tapasimme näissä merkeissä. Ei mennyt kuin muutama vuosi, kun kuulin hänen sairastumisestaan. Sairastumisen alkuvaiheessa kävin häntä tapaamassa Jorvin sairaalassa. Myöhemmin hoitokodissa hän ei enää vastaanottanut vieraita. Siltala toivoo, että lukijat päivittäisivät käsityksensä Arto Paasilinnasta kirjailijana ja että hänen teoksensa nousisivat esille. –Hän oli tärkeä monen sukupolven suosikkikirjailija, jolla oli hämmästyttävä ulkomainen menestys. Hänen kirjansa myyvät edelleen ja niitä on saatavilla hyvin monella kielialueella Euroopassa.