Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Mielipide Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Kynnet: Vähät välittää

★★★★★ Rockista on viime aikoina syntynyt kuva harmaantuvien huru-ukkojen musiikkina, jossa kaikki hyvä ja hieno on tapahtunut viimeistään 30 vuotta sitten. Siksi on niin ihanaa kuunnella railakasta kitarapoppia, jossa vain annetaan mennä sekä vähät välitetään menneestä tai tulevasta. Sillä nuoruuden vimmalla ja hurmalla, joka rockiin alkuaan kuului. Teemu Tannerin (mm. Hopeajärvi, Teksti-TV 666) johtama viisihenkinen yhtye paahtaa tee se itse -hengessä tennarinmakuisia pop-ralleja elämästä ja rakkaudesta. Lauluissa on elämäniloa silloinkin, kun siihen ei olisi aihetta, kuten perintäfirmoille osoitetussa kappaleessa Lindorff, Svea, Qliro ja mä . Sinänsä yhtyeen kakkoslevy ei tuo mitään uutta rockin historiaan, mutta voiko levy olla huono, jos ensimmäisinä tulevat mieleen aknepop-vuosien Eppu Normaali ja englantilaisen Supergrassin ensilevy? Raaputa kaljatuoppiin -kappale jäi soimaan tauttomana päässä tällaisellä vanhaa hyvää aikaa kaipaavalla huru-ukollakin. Jukkapekka Varjonen