Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Jouluhimmeli Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Kirjamessujen huijarit ja idiootit

Poistuin Turun messukeskuksesta lauantai-iltana hämmentynein mielin. En miettinyt presidenttiä enkä alleen sullovaa väkimäärää. Kirjamessuilla oli jälleen käynyt valtava vierasmäärä, yli 21 000 henkilöä. Hämmennyin siitä, että eräs kirjailija oli onnistunut vetämään maton jalkojeni alta. Samaan aikaan suositun Minna Canth -keskustelun kanssa haastateltiin kirjailija Markku Pääskystä pienessä tilassa täpötäyden auditorion takana. Kun Jenni Haukiolla kumppaneineen oli yleisöä satamäärin, Pääskyselle kertyi vajaat parikymmentä kuulijaa. Pääskynen kertoi viimekeväisestä matkaromaanistaan Hyvä ihminen (Tammi). Teoksen päähenkilö Rakku kiertelee pitkän kierroksen Euroopassa, palaa Suomeen, menee töihin, perustaa perheen, menettää sen ja joutuu lopulta tekemään inhottavan tilinpäätöksen vuosikymmenien sähläyksistään. Lukiessani Hyvää ihmistä keväällä samastuin voimakkaasti vakavamieliseen päähenkilöön. Nimikkeen mukaisesti pidin onnetonta miestä läpi romaanin mukiinmenevänä tyyppinä, jota muut eivät edes halunneet ymmärtää. Rakku oli minulle dostojevskilainen idiootti, jota muut yrittivät pyörittää miten halusivat, sopeutumiskyvytön persoonallisuus, joka ei taipunut kaavoihin. Tästä vinkkelistä Hyvä ihminen avautui onnettoman poikkeussielun manifestaationa ja surullisena kertomuksena ihmisestä, joka ymmärsi ajan riennon ja osansa maailmankaikkeudessa persoonallisemmin kuin lähipiirinsä – ja jäi näiden tietojensa ja havaintojensa kanssa täysin yksin. Koskettavaa, eikö vain! Parikymmentä minuuttia Markku Pääskysen seurassa kuitenkin opetti minulle lukutavastani enemmän kuin koko päivä muun messuväen kanssa. Iloisesti naurava kirjailija kertoi tehneensä romaanihenkilöstään hyvän ihmisen irvikuvan: –Rakku on todellisuudessa kusipää, josta muiden ei ole edes tarkoitus pitää. Tämän tyypin tie vie vääjäämätöntä tuhoa kohti, koska hän ei käytä hyväkseen onnistumisen mahdollisuuksia muiden kanssa. Olin mennyt täysin vipuun. Tunne käänsi sisuksia. Turun Kirjamessujen pahimmat huijarit eivät kirjoittaneet väärin presidentistä. He kirjoittivat kaunokirjoja, joiden päähenkilöihin ei auttanut samastua. Porin-bussissa mietin pitkään, miksi koin vastustamatonta myötätuntoa toivotonta romaanihenkilöä kohtaan. Hieman ennen Säkylää muistin Eino Leinon : "Ei paha ole kenkään ihminen, / vaan toinen on heikompi toista./ Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, / vaikk' ei aina esille loista." (1898) Kirjoittaja on ulvilalainen opettaja ja kulttuurijournalisti.