Pääaiheet 100 tuoreinta Verokone Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Niin ruma, että oikeastaan kaunis – Jouko Alisen uusi kesämenopeli on lähes neljäkymppinen Siperian kasvatti

Yksi pikkuinen klikkaus. Sillä lailla Jouko Alinen tuli hankkineeksi uuden perheenjäsenen. Klik vain. Korotus kolmekymppiä. Ja niin peltinen Sini, eli ensi vuonna kuusikymppisiään juhliva Ford Anglia oli saanut takahutlaarin kohdille autotalliin uuden kaverin, 38-vuotiaan TMZ-merkkisen neuvostoliittolaisen moottoripyörän Jakke Jäykkänokan. –Kun älysin, että minun huutoni oli korkein ja olin yhtäkkiä uusi omistaja, niin tuli vähän sellainen fiilis, että jaaha, milläs minä tuon nyt kotiin haen ja mitäs minä oikein tulin tehneeksi, naurahtaa Alinen uuden hankintansa äärellä. Näinhän ei pitänyt koskaan käydä. Kun Alinen keltanokkamekaanikkona kunnosti vaimonsa papalle uudesta saakka kuuluneen Ford Anglian entiseen loistoonsa muutama vuosi sitten, hän lupasi, että ei koskaan enää. Toista projektia ei tule. Mutta kun lattialla oli tyhjää tilaa. Ja tarvitseehan sitä ihminen harrastuksia. Ja maljansa täytenä. Lisäksi siinä on ollut riittävästi syitä asentaa autotalliin ämyrit, radio, tunnelmavalaistus ja pienenpieni jääkaappi. –Tässä yhdistyy monia elämän eri puolia. Tämä on ensinnäkin hyvää terapiaa, varsinkin jos päivätyö on sellaista, missä ei tehdä mitään konkreettista, kouriintuntuvaa. Tässä saa lisäksi kaupan päälle itseensä sellaisen öljyn hajun, tulee primitiivinen olo. Sitten tässä tarvitaan sellaista ongelmanratkaisutaitoa tai ehkä enemmänkin ongelmien sietämistaitoa. Parhaimmillaan tämä on myös yhteisöllistä ja sosiaalista puuhaa, sillä kysyn paljon neuvoja kavereilta ja kavereiden kavereilta, minä en ole esimerkiksi mitenkään kaksinen maalari. Siksi annan ammattiosaajien tehdä sen, mitä he tekevät parhaiten ja maksan mieluusti siitä. –Vaimonkin olen halunnut ottaa tähän osalliseksi, ettei tämä jää sellaiseksi miehiseksi projektiksi. Käyn vaimolle näyttämässä, että kato nyt kun hioin tänään tällaisen. Kyllä hän on toistaiseksi jaksanut myötätuntoisesti ja ymmärtäväisesti nyökytellä, että kyllä, hyvältä näyttää. En ole sen henkinen mobilisti, että kaiken pitäisi olla minun tekemääni. Tärkeämpää on, että kaikki on priimaa ja kunnostettu perinteitä kunnioittaen, selittää Alinen. Jakke Jäykkänokka on ollut työn alla vasta kuukauden päivät. Vaikka Alinen on projektissaan alkumetreillä, on päättymispäivä jo tiedossa. Vappuajelulle on nimittäin uuden kauppakassin kanssa tarkoitus päästä. Sitä ennen hän aikoo dokumentoida tarkasti jokaisen ruuvin ja mutterin paikan valokuvaamalla ja kirjoittamalla projektipäiväkirjaa. –Sen olen viime projektista oppinut, että hirveästi ei saisi jäädä ylimääräisiä ruuveja enää jäljelle sen jälkeen, kun vehje on kasassa. Anglian kanssa kävi vähän niin, mutta kuitenkin se kulkee! Alinen on myös ehtinyt huomaamaan, mitä eroa on vanhan sarjatuotantoauton kunnostamisella ja vanhan sosialismivaltion moottoripyörän kunnostamisella. –Briteiltä sai aina varaosia. Tilasin sieltä esimerkiksi kahden metrin mittaisen pakoputkenkin postissa. Mutta tilaapa jotakin Neuvostoliitosta, kun sellaista paikkaakaan ei ole enää edes olemassa! Pitäisi varmaan mennä jonnekin venäläiselle torille tutkimaan moottoripyörien varaosia. Perheenjäsenten nimet ovat olleet helppoja päätettäviä. Sini on Alisen mukaan selvästi tyttö, feminiininen kaunokainen. Kun Alinen on Sinin kanssa liikkeellä, sitä ihailevat aina naiset. Ja kehuvat söpöksi. Miehiä taas kiinnostavat isot amerikanraudat, kuten Mustangit. Sen sijaan uusi tulokas on Alisen mukaan niin ruma ja tökerön näköinen, että sekin on jo melkein nätti. Mutta poikamaisella tavalla. –Tässä on tämä iso etuluokasuoja, joka ei käänny lainkaan, vaan pelkästään pyörä sen alla kääntyilee. Onhan tässä jotakin sellaista maskuliinista vibaa, vitsailee Alinen. Vaikka uusi poitsu on melkein puolet nuorempi, on Sini pysynyt mustasukkaisuutensa kanssa hyvin aisoissa. Alinen on luvannut sillekin vappuajelun. Kunhan ei sada. –Tiivisteistä tulee vesi helposti sisälle, siksi olen luvannut että hän ei kastu. Toistaiseksi Anglian ja Alisen suhteessa on vielä jotakin sellaista, mitä Jakkella ei ole. Anglian kanssa voi nimittäin liikkua. –Mutta kun kyse on vanhoista vehkeistä, niin ovathan nämä aika epävarmoja, eikä ole teknisiä mukavuuksia. Minulla on yksi hääkeikka ollut Anglian kanssa ja koko sen ajan minulla oli mekaanikko puhelimen päässä valmiudessa, että jos tulee joku ongelma. Sini on jättänyt minut kyllä tien päälle, mutta se vähän niin kuin kuuluu asiaan, se on ominaisuus eikä vika. Ilmastointikin on käsikäyttöinen, ikkunan veivi. Ja eihän näillä vehkeillä lujaa voi ajaa. Seitsemääviittä kun Sininkin kanssa menee, niin aika lailla pelottaa, nauraa Alinen. Harmaalinnassa autotallissa viettävät päiviään kaksi Jouko Alisen kullannuppua: Periporilainen Ford Anglia , joka ostettiin alun perin Alisen vaimon sukuun vuonna 1959. Nimeltään Sini. Kunnostettu alkuperäiseen priimaan kuntoonsa vuonna 2016. Porilaine-lehti seurasi Alisen kunnostusprojektia kolmen jutun sarjalla. Oho 1: takapenkillä tuhkakupissa on edelleen Pihlajanmarja-karkkipaperi, jonka Alisen vaimo sinne laittoi pikkutyttönä istuessaan isoisänsä kyydissä. Oho 2: Sini on hieman sääherkkä. Ja muutenkin aika nättinokkainen, kuten naisen luonteeseen kuuluukin. Nykii ja starttaa huonosti etenkin, jos on kosteaa. Tai kylmää. TMZ Tulica Vuosimallia 1980. Ostettiin Karviasta syyskuussa. Sitä ennen ollut omistuksessa muun muassa Teuvassa ja Raisiossa. Nimeltään Jakke Jäykkänokka. Venäjän aikaisista omistuksista tai vaiheista säilynyt vain yksi kauppakirja, jonka avulla Alinen yrittää nyt selvittää pyörän historiaa. 200-kuutioinen moottoripyörä. Mittarin mukaan ajettu noin 11 000 kilometriä. Alinen aikoo hakea Jakelle museorekisteröintiä. Sovittu ensiesiintyminen vappuna 1.5.2019. Oho 1: Alinen ajoi kokeeksi Jakella pienen pyrähdyksen tuotuaan sen Poriin. Matkaa taisi kertyä noin 500 metriä, kunnes kuljettaja huomasi, että oli ajanut pelkällä vanteella. Rengas oli pettänyt. Oho 2: Lähtee käyntiin säällä kuin säällä. Siperian kasvatti.