Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Mielipide Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Lukijalta: Ensin eläkkeen maksamisajankohtaa saatiin lykättyä eläkeiän nostolla ja nyt päästään vanhemmista työntekijöistä eroon mahdollisen uuden irtisanomislain voimalla

Eläkeuudistus astui voimaan 1.1.2017. Mitä pidempään olet työssä, sitä enemmän eläkettä. Näin eläkeuudistusta tarjottiin kansalle. Keskustan Vanhasen hiihtolenkki tuotti koko väestöä koskevan muutoksen työelämään. Ehkei nyt ihan kaikkia koskevaa, koska ”kultainen kädenpuristus” on edelleen voimassa ja käytössä. Nyt herra pääministerimme, keskustan Sipilä EK:n tuella ajaa mallia, jolla työntekijät, jotka eivät suoriudu työnantajan mielestä riittävän hyvin työstään, pitäisi voida irtisanoa helpommin. Perusteluna hallitus kertoo, että näin voidaan alentaa työllistämiskynnystä pienyrityksissä. Pidemmän ajan kuluessa hallituspuolueiden ja EK:n mielessä on todennäköisesti laajentaa irtisanomisen helppous myös suuriin yrityksiin ja julkisen alan puolelle. Onko hallituspuolueiden ajatuksissa yhdistää korkean eläkeiän ja irtisanomisen helppous tuottamaan ikääntyneitä työttömiä, jotka eivät saa töitä, mutta eivät myöskään ole oikeutettuja eläkkeeseen? Kun ajatellaan eläkeikää lähentelevää työntekijää, jonka kyky omaksua uusia toimintamalleja tai käyttää yhä monimutkaisemmaksi käyvää tietotekniikkaa työnsä suorittamiseen on ehkä madaltunut, on ehdotetun lain uhkakuva suuri nimenomaan tulevaisuudessa. Hyvin vähän on keskusteltu lehtien palstoilla, yleensä tiedotusvälineissä, mikä on lain merkitys ikääntyneelle työntekijälle tulevaisuudessa. Näinkö saatiin ensin eläkeiän noston ansiosta eläkkeen maksamisajankohtaa lykättyä ja nyt päästään vanhemmista työntekijöistä eroon mahdollisen uuden lain voimalla ja työttömyyspäivärahoille, jolloin eivät ainakaan viimeiset vuodet eläkettä nosta ja eläkekassojen ”riittämättömät” rahat säästyvät. Ylipäätään tämän päivän politiikka tuntuu olevan paljolti oman edun tavoittelua. Hallituksemme ja heidän taustansa kärkihankkeena on saada aikaan yhteiskunnassamme tilanne, eriarvoisuutta tukien, jossa osan kansalaistemme elintasosta leikataan niin alas, että muutaman tunnin työnteko viikossa tai palkka alle minimipalkan, täydenkin työajan ollessa, on otettava vastaan. Se, tuleeko rahalla toimeen, on sivuseikka. Tilastojen avulla voidaan sitten hymyillen sanoa työllisyyden olevan muiden Pohjoismaiden hyvinvointiyhteiskuntien tasoa, hyvinvointivaltiostahan eivät päättäjämme puhu. Mikä on yhteiskuntamme vointi kaikkien kansalaisten osalta, on sivuseikka. Toiset pärjäävät, toiset eivät. Ja niistä toisista ei tämän päivän hallituspolitiikan luonnetta tulkittaessa tarvitse niin välittää.