Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Jouluhimmeli Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Satakunnan nuoret kännissä ja rapakunnossa, kiinnostaako ketään?

Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus. Onkin upea asia, että valtaosa heistä pärjää ja menestyy, suunnittelee tulevaisuuttaan ja voi hyvin. Silti vuonna 2016 Satakunnassa 25–29-vuotiaista nuorista 20 prosenttia oli ilman peruskoulun jälkeistä̈ tutkintoa. Luku on pysäyttävä. Melkein joka viides nuori aikuinen on ilman tutkintoa ja ammattia, jotka tänä päivänä ovat lähes aina edellytys minkä tahansa työpaikan saamiselle. Lounais-Suomen aluehallintovirasto julkaisi viime kuussa lasten ja nuorten hyvinvoinnista kertovan elinolokatsauksen ilman sen suurempaa median rummutusta. Taitaa olla jo vanha uutinen, että melkein kolmasosa lukiolaisista on huolissaan mielialastaan tai että yli 35 prosenttia kokemäkeläisistä nuorista ei harrasta säännöllisesti hengästyttävää liikuntaa. Ei jakseta enää jauhaa siitäkään, että nakkilalaisista amislaisista yli 30 prosenttia kokee vaikeuksia laskemista vaativissa tehtävissä ja samasta joukosta yli puolet kokee väsymystä tai heikotusta vähintään kerran viikossa. Eikä muuten kannata henkseleitä paukutella Säkylässäkään, siellä neljännes alaikäisistä lukiolaisista on kunnon kännissä vähintään kerran kuukaudessa. Sitra ja THL ovat tutkimuksissaan tunnistaneet tekijöitä, joilla voidaan ennakoida lasten ja nuorten tulevaisuuden syrjäytymisriskiä. Vanhempien matala koulutustaso lisää myös todennäköisyyttä jälkikasvun jäämisestä vailla koulutusta ja töitä. Toisena riskitekijänä tunnistetaan nuorten päihde- ja mielenterveysongelmat, jotka usein heijastuvat myös aikuisuuteen. Kun samalla tiedetään että jo entuudestaan riittämättömät nuorten mielenterveyspalvelut eivät kykene vastaamaan lisääntyvään tarpeeseen, yksinkertaisempi saattais luulla, että tarttis tehrä jottai. Seuraavaksi syrjäytymisriskin voi tunnistaa vanhempien pitkäaikaisesta toimeentulotuen tarpeesta. Vaikka hyvinvointiyhteiskunta pyrkii tasaamaan lasten lähtökohtaeroja, on suomalaisten perheiden taloudellinen eriarvoisuus nykypäivänä sen verran syvää, ettei se voi olla jättämättä jälkiä sukupolvien yli. Edelleen suurimmalla osalla nuorista menee oikein hyvin, jatkakaa te samaan malliin. Kaikilla ei kuitenkaan polku ole yhtä tasainen, eikä tilanne parane, ellei asioille tehdä jotain. Nyt kun ongelmat on tunnistettu, olisi jo aika toteuttaa ratkaisuja. Kirjoittaja on porilainen kaupunginvaltuutettu (vas.)