Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Jouluhimmeli Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Peppiäkin uhkaa pöytälaatikko, jos idyllisyys on huono asia lastenkirjoissa

Katuisiko ruotsalainen kirjailija Astrid Lindgren Peppi Pitkätossun seikkailujen julkaisemista, jos hän eläisi vielä? Pohdinta pulpahti mieleen, kun suosittujen Tatu ja Patu -kirjojen tekijät Aino Havukainen ja Sami Toivonen kertoivat lehtihaastattelussa (HS 23.9.), etteivät enää tässä ajassa tekisi Veera ja maatalon eläimet -kirjaansa (Otava, 2001). Heidän mielestään ongelmana on, miten idylliseltä maatalous teoksessa näyttää. Esimerkiksi maidontuotannosta annetaan siinä heidän mukaansa romanttinen kuva. Aikamoiselta idylliltähän se Pepinkin elämä Lindgrenin vuosikymmeniä sitten kirjoittamien opusten perusteella näyttää. Jos seurattaisiin yksin ilman vanhempiaan elävän lapsen arkea tänä päivänä, se olisi todennäköisesti toisennäköistä. Tai eihän se olisi edes mahdollista ilman lastensuojeluviranomaisten puuttumista. Myös poliisin työ kuvataan Peppi-kirjoissa lähinnä keskenkasvuisten perässä katolla juoksemisena, mikä vaikuttaa kovin idylliseltä verrattuna tämän päivän virkavaltaa työllistäviin rahanpesuun tai kovaotteiseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Kirjailijoilla on oikeus olla omasta tuotannostaan mitä mieltä tahansa, ja kirjoja toki voi ja pitää osaltaan myös päivittää tähän aikaan, kuten rasismista epäiltyjen kohtien poistamisella Peppi-tuotannosta on tehty. Mutta ei kai fiktioon osittain tai kokonaan perustuvien niteiden ole tarkoituskaan kuvata arkirealismia sellaisenaan. Satukirjojen tärkeä tehtävä on ruokkia lukijoiden mielikuvitusta. Tässä työssä niin koiranpennut kuin maailman vahvin tyttö ovat hyviä välineitä. Saduissa lapsilla voi olla muun muassa ominaisuuksia, joilla ne suorastaan nöyryyttävät aikuisia niin kuin Peppi hömelöitä Kling- ja Klang-nimisiä poliiseja Huvikumpu-huvilansa katolla. Millaista kuvaa lastenkirjojen pitäisi tämän päivän maanviljelystä sitten välittää, jotta sitä ei voisi leimata liian idylliseksi ja romanttiseksi? Pitäisikö niissä kertoa, että tilakokoa ja tuotantoeläinten määriä on jouduttu kasvattamaan, koska muuten tuottajalla ei oikein ole menestymisen mahdollisuuksia. Vai voisiko todeta, että Suomessa maatalous toimii suomalaisen lainsäädännön ja EU:n yhteisen maatalouspolitiikan pykälien ja normien mukaisesti. Että täkäläisillä broilertiloilla ei käytetä orjatyövoimaa, kuten Reuters on viimeksi tänä syksynä uutisoinut Brasilian jättituotannossa tehtävän. Eikä Suomessa leikata sioilta saparoja toisin kuin monissa EU-maissakin on käytäntönä. Eikä täällä myöskään pakkotuleennuteta viljaa glyfosaatilla. Idyllisyydestä puheen ollen suosittelen autoilua tai pyöräilyä kesäisenä yönä esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla Vasunmäentiellä Kuortaneen ja Lapuan välillä. Tien varren pelloilla yöttömässä yössä voi ihailla laiduntavia lehmiä kilometristä toiseen.