Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Jouluhimmeli Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Armeija selvästi tarvitsee naisia – heidän protestinsa parantaa omituisen kunniakäsityksen hiljentämien miesten asemaa

Helsingin Sanomissa julkaistiin viime torstaina (27.9.) aukeaman juttu KT Kaisa-Maria Töllistä ja hänen uutuusteoksestaan Häiriö! Nainen intissä (Dosendo). Hesarin teksti herätti ristiriitaisia tunteita. Reservin luutnantti Tölli oli lähtenyt hakemaan sisällöllisesti mielekästä koulutusta, mutta harjoitusten fyysisyys mursi hänen itseluottamuksensa. Hän toteaa, että armeija on miehille suunniteltu järjestelmä, joka rikkoo naiset. Se on miesten maailma, missä feminiinisyys nähdään heikkoutena. Minulla oli vaikeuksia syventyä pohdiskelemaan Töllin tekemiä havaintoja, koska mieltä kaivaa se, että kyse oli hänen omasta valinnastaan. Varusmiespalvelus on suunniteltu miehille, sillä miehet suorittavat palveluksen vankilan uhalla ja yli 95 prosenttia palveluksen suorittavista on miehiä. Myös palveluksen keskeyttämisen osalta miehet ja naiset ovat eriarvoisessa asemassa. Mies pääsee pois vain palveluskuntoisuusluokan alentumisesta kertovan paperin ja syvältä kalvavan riittämättömyyden kokemuksen kanssa. Koulutuksen fyysisten vaatimusten pitäminen eriarvoistavana tuntuu sekin äkkiseltään oudolta. Tehtävien toteuttaminen edellyttää yksilöiltä tiettyjä ominaisuuksia, yleensä fyysistä ja henkistä kestävyyttä. Raskaassa harjoituksessa joku uupuu ensiksi. Tölli vihjaa, että vertaisryhmä kohtelee tällaisissa tilanteissa naisia ja miehiä eri tavoin. Myös omalla kokonaisasenteella lienee tähän vaikutusta. Miehet eivät ole niin yhtenäinen ryhmä kuin naisnäkökulmaa korostavissa keskusteluissa usein annetaan ymmärtää. Joukossa on paljon niitä, joista hegemonisen maskuliinisuuden arvomaailma tuntuu kammottavalta. Vasta lueteltuani kaikki nämä vastaväitteet, aloin vähitellen ymmärtää, mitä Tölli itse asiassa sanoo. Hän kritisoi armeijan kaksinaismoralistista kulttuuria, mikä ylläpitää ja ruokkii ohjesäännön vastaisia ilmiöitä. Hän kuvaa, miten vapaaehtoisuus asettaa naiset asemaan, jossa heidän on siedettävä epäasiallisuuksia. Ellei huonoa kohtelua siedä, voidaan aina huomauttaa, että mitäs tulit. Armeija selvästi tarvitsee Töllin kaltaisia naisia kyetäkseen kehittymään. Miehet eivät omituisine kunniakäsityksineen ole saaneet suutaan auki, mutta intin käyneet naiset tulevat vielä lyömään säröä kasarmeilla vallitsevaan epäviralliseen, murtamaan pyrkivään toimintakulttuuriin. Luotan siihen, että naissotilaiden protesti tulee parantamaan myös poikiemme kohtelua kasarmeilla, edistämään yhteiskunnallista tasa-arvoa ja lisäämään asepalveluksen houkuttelevuutta niin miesten kuin naistenkin keskuudessa. Kirjoittaja on dosentti ja yliopistonlehtori Turun yliopiston Rauman OKL:ssä.