Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Jouluhimmeli Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Seppo Tiitisen elämää kuvaavassa kirjassa lukijan editse kulkee Suomen poliittinen historia värikkäänä ja ihmisläheisenä kavalkadina

Kirjat Pekka Ervasti - Seppo Tiitinen: Tiitinen. Vakoilijoita ja veijareita. Otava 2018. 252 sivua. Leppävirran kunnan Timolan kylästä lähti syksyllä 1966 laudatur-ylioppilas Seppo Tiitinen opiskelemaan Helsinkiin, jossa hän ei ollut aiemmin käynyt. Vajaassa kolmessa vuodessa hän suoritti Helsingin yliopistossa juristin tutkinnon ja hakeutui sitten töihin opetusministeriöön. Siitä urkeni ura, joka on monin tavoin merkittävä Suomen valtionhallinnossa. Vähän yli 30-vuotiaana Tiitinen nimitettiin Suojelupoliisin päälliköksi, jona hän toimi toistakymmentä vuotta. Tämän jälkeen hän toimi neljännesvuosisadan ajan Eduskunnan pääsihteerinä. Keskustapuolueen jäsenkirja kaiketi auttoi, mutta enemmän ilmeisesti vaikutti Tiitisen luontainen lahjakkuus, terve järki ja kyky tulla hyvin toimeen mitä erilaisimpien ihmisten kanssa. Rutinoitu journalisti Pekka Ervasti on yhteistyössä Tiitisen kanssa onnistunut mainiosti viemään kirjoihin tämän savolaisen monitaiturin vaiheet. Varsinaisen viranhoidon ohella perheettömälle Tiitisellä on riittänyt aikaa vaativiin komiteatöihin, erityisesti perustuslakikysymyksissä, taiteeseen, erityisesti oopperaan ja paljoon muuhun. Timolan kyläkoulun säilyttämisenkin hän hoiti ja Varkauden Pallo on varmaan ollut kiitollinen hänen tuestaan. Suojelupoliisin päällikkönä Tiitinen joutui säännöllisesti tekemisiin Urho Kekkosen ja Mauno Koiviston kanssa. Kanssakäymistä kuvataan kirjassa tietyllä varovaisuudella mutta mielenkiintoisesti. Tiedustelutoiminnan monimutkaiset kuviot tuodaan valaisevin esimerkein esille. Tiitinen viljeli suhteita Helsingissä operoiviin tiedustelumiehiin, esim. Neuvostoliiton Viktor Vladimiroviin tai läntisten suurvaltojen vastaaviin edustajiin, ja. Tiitisellä oli myös hyvät suhteet läntisissä pääkaupungeissa oleviin virkaveljiinsä. "Yhteistyö laajeni Belgian vakoilupomon avulla", kertoo Tiitinen. "Tiitisen listan" sisältämät nimet Tiitinen sanoo unohtaneensa. Siihen lienee uskottava, kun hänellä yleisesti ottaen on rehellisen miehen maine. "Listan nimet eivät sanoneet minulle kerrassaan mitään", vakuuttaa Tiitinen. Ervasti – Tiitisen kirjassa kulkee lukijan editse Suomen viime vuosikymmenien poliittinen historia värikkäänä ja ihmisläheisenä kavalkadina. Helppolukuista kirja voi mielihyvin suositella. Mitättömät erheetkään eivät juuri häiritse (Kekkosen ystävä Paavo Kastari ei ollut koskaan oikeusministeri; Ruotsin ent. pääministerin sukunimi on Carlsson, ei Karlsson).