Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Jouluhimmeli Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Kirjansitoja kohtaa mustatukkaisen tytön maailman keskeneräisyyttä pohtivassa näyttelyssä

Kuvataide Heta Pöyry: Kuljet ohi. Elina Lundahl: Let them be helpless like children. Galleria 3H+K, 11. lokakuuta saakka. Elina Lundahlin taiteilemaa maailmaa sävyttää lyijyn, ruosteen ja paperinvalkoisen paletti, mutta harmaanruskea se ei ole. Lundahl loihtii verkkaisin vedoin kuvia esittävän taiteen äärilaidalla rimpuilevissa piirroksissaan, pakottaa roskametallin kirjankansiksi ja taiteilee sanoista mieltä kirveleviä ajatuskatkelmia. Kirjansitojaksi ja sekatyömieheksi itsensä määrittävän kuvataiteilijan kädessä viiva saa vavahduttavia olomuotoja. Graffiittipiirrosten fokus vaihtelee ihmiskuvauksista eläinaiheisiin. Lundahl käyttää myös kolmiulotteista lähestymistapaa työstäen romumetallista pienoisveistoksia ja moninaisesti puhuttelevia installaatioita. Galleria 3H+K:n tiloissa teokset kutoutuvat yhtenäiseksi katselmukseksi, jonka monimuotoinen ripustus sykähdyttää. Aihepiireistä Lundahlia näyttäisivät kiehtovan viattomien kärsimykseen liittyvä murhemieli ja elämän mielettömyyksien käsittely. Onko kuvan nauta nukkumassa vai teurastamon lattialle tainnutettu? Läheinen teos voisi tarjota tulkintakehikon: Katosta roikkuva kangasrykelmä tuo mieleen käärinliinat. Yhteen sovittamattomien aineiden tematiikan parissa työskentelevä tekijä näyttää viehättyvän myös sanoista. Niitä löytyy niin piirroksista kuin tilateoksistakin. Erityisesti nautin työntötankojen avulla riippuvista japaninpaperivihkosista, joiden viestit vaativat pyörähtelyä ympärillään. Toinen sali tarjoaa edellistäkin dynaamisempaa tunnelmaa: Heta Pöyryn kuvissa nuori naishahmo kamppailee tuulta ja katseita vastaan, silti uteliaana ja aktiivisena suhteessaan ulkopuoliseen. Sen minkä sarjakuvamaiseen ilmaisuun kallellaan olevat hiili-, kuivaneula-, tussi- ja lyijykynäpiirrokset menettävät mittasuhteiden täydellisessä hallinnassa, voittavat ne takaisin tarkkanäköisesti taltioitujen hetkien tunnelmassa. Siinä missä Lundahlin taiteessa käperrytään tarkastelemaan yksilön kokemaa ja melankolian värittämää epävarmuutta, tähyilee Pöyryn mustatukkainen tyttö optimistisena ympäröivää universumiaan. Kokemusmaailmat voisivat kuulua samalle hahmolle, mutta sen eri elämänvaiheissa. Pöyryn nupullaan olevat ihmiskuvat tekevät vielä tuttavuutta ihmeteltävän kanssa, sitä vuorotellen väistäen ja sen kanssa kilvoitellen. Lundahl taas pyytää vapaasti käännettynä näyttelynsä nimessä: ”Olkoon he avuttomia kuin lapset.” Maailma ei ole vielä valmis vaan muokattavissamme. Keskeneräisyyden ja haurauden tematiikka läpivalaisee näyttelykokonaisuuden molemmat puolet—yhdellä ihmisen, toisella ympäristön.