Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Mielipide Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

96-vuotias Veikko Lahtinen sai kummallisen kurpitsasadon

Porilaista Veikko Lahtista korpeaa ankarasti. Hän on hoivannut hellyydellä ja hartaudella kurpitsasatoaan pitkin kesää ja juottanut kasveilleen 9000 litraa vettä. Ja mitä tapahtuu: kurpitsat ovat kyllä kasvaneet hurjasti, mutta ihan väärännäköisiksi! Ensi kuussa 96 vuotta täyttävä, Musassa asuva Lahtinen on kasvattanut kurpitsoita jo 40 vuotta. Hän on erikoistunut nimenomaan pullokurpitsoihin eli kalebasseihin. Isoja kalebasseja käytetään Lahtisen tietojen mukaan Afrikassa vesiastioina. Edellisvuosina Veikko Lahtinen on korjannut kurpitsasadon talteen, kuivannut hedelmät, kovertanut sisuksen ja lakannut kurpitsat päältä ja sisältä. Näin hän on saanut aikaiseksi kivannäköisiä, pulleamahaisia maljakoita, joita on kelvannut lahjoittaa tuttaville ja asettaa omallekin pöydälle näytille. –Edellisvuosina minulla on ollut vain kolme, neljä taimea kasvamassa. Täksi vuodeksi lupailtiin niin hyvää kesää, että kasvatin 19 taimea. Kesä oli kyllä lämmin ja aurinkoinen, mutta silti kävi näin! Olivatko siemenet vääränlaisia? Lahtinen esittelee kasvitarhaansa. Punamultamökin seinää vasten kasvaa sitkeitä varsia, joista roikkuu jos jonkinnäköisiä kurpitsoita. Moni niistä muistuttaa pikemminkin isoa, pitkulaista kesäkurpitsaa, ei pulskaa kalebassia. –Ei noista saa kuin muutamasta haluamani kaltaisia maljakoita. En oikein tiedä, mitä niillä lopuilla tekisin. Kyllä näistä kalebasseista saa valmistettua ruokaakin. Eli jos joku haluaa, täältä saisi hakea kurpitsaa! Kalebassi tunnetaan myös soittimena. Lahtinen pohtii, josko ainakin osa hänen kurpitsoistaan kuivahtaisi niin, että niistä saisi rapisevan marakassin. Ehkä niitäkin joku voisi hyödyntää. Huittisista kotoisin oleva, kodinkonekauppiaana työskennellyt Veikko Lahtinen muistaa hyvin, miten tuli innostuneeksi kurpitsoiden kasvattamisesta. –Muistattekos sellaisen tanssiyhtyeen kuin Kaisa ja kumppanit? Tämä Kaisa oli kotoisin myös Huittisista, ja hän yllytti tuttavapiiriään kurpitsoiden kasvattamiseen. Veikko Lahtinen innostui niin kurpitsoista, että erään kerran hän vei kasvattamansa parikymmenkiloisen kurpitsan Porin torille isoin kurpitsa -kisaan. –Ajattelin, että menestyisin hyvin, mutta sitten paikalle hurautti paikalle ammattipuutarhuri, jonka peräkärryssä köllötti yli satakiloinen kurpitsajärkäle. Minusta olisi pitänyt olla omat sarjat harrastajille ja ammattilaisille! Lahtinen tietää, että Amerikassa kurpitsakisoissa on jopa yli 700-kiloisia jättiläisiä. –Tyttäreni kävi siellä ja pyysi sikäläisiä tuttaviaan postittamaan minulle sellaisten jättikurpitsoiden siemeniä. Niitä kai lähetettiinkin, mutta lähetys ei koskaan tullut perille. Meille selvisi, että siementen lähettäminen ulkomaille oli vastoin sikäläistä lakia. Hyötykasvien kasvattamisesta Veikko Lahtinen ei ole niinkään kiinnostunut, mutta takavuosina hänellä kasvoi talon seinustalla myös auringonkukkia. Musassa järjestettiin tuolloin puutarhakisoja monena vuotena, ja Lahtinen voitti pisimmällä auringonkukallaan kisan joka vuosi, eli ainakin 6–7 kertaa. –Sitten en halunnut enää osallistua, sillä minulla alkoi palkinnoksi jaettuja puutarhanhoitovälineitä jo kaappi täynnä. Antaumuksellinen puutarhanhoito ja hyväntuulisuus ovat luultavasti osaltaan auttaneet Veikko Lahtista pysymään virkeässä kunnossa. Hänellä on ajokorttikin voimassa satavuotiaaksi asti. Udeltaessa pitkän iän salaisuutta mies vain hymyilee leveästi. –Kyseessä on laskuvirhe, kurpitsankasvattaja velmuilee.