Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Lastennäytelmä arviossa: Ali ja Baba imee mukaansa hersyvällä sanailullaan ja huimalla visuaalisuudellaan

Ali ja Baba ja 40 pahista Teksti ja ohjaus Patrik Drake. Lavastus, puvustus ja nuket Juhana Hirvonen. Rooleissa Oskari Penttilä, Peter-Sebastian Lehtonen, Anna Kauno. Ensi-ilta 22. syyskuuta Porin teatterin pienellä näyttämöllä. Itämainen kaupunkimaisema kylpee himmeässä valonkajossa. Monivärinen ja monitasoinen näkymä tulvii pieniä yksityiskohtia, joiden elävyyttä hienovaraiset, hiukan salaperäiset projisoinnit korostavat. Ali ja Baba ja 40 pahista imee mukaansa jo ennen näytelmän alkua. Sitten portin takaa ilmaantuu ensimmäinen hahmo, ja pääasiassa perheen pienimmistä koostuva yleisö on myyty. Homejuustosta haaveileva Baba-rotta on sympaattinen, mutta sopivan ilkikurinen ja pikkuisen ahne höpöttäjä. Peter-Sebastian Lehtonen hersyttelee mainiosti Baban äänenä, ja nukke suurine suineen on mahtavan eläväinen tapaus. Baban ihmisystävä, Oskari Penttilän näyttelemä risumyyjä Ali, luo kiltteydellään ja hyväntahtoisuudellaan Baballe mainion vastaparin. Kun Ali lähtee hakemaan lisää risuja eikä niitä heti löydä, kajahtaa yleisön joukosta pikkupojan kehotus: "Opettele hakkaamaan puita kirveellä". Niinpä niin, lapsikatsojat ovat täysillä mukana näytelmässä – sekä silloin kun lavalta kuuluu kutsu että ihan muuten vaan, näytelmän alusta loppuun. Dialogi rullaa oivallisesti läpi esityksen. Vaikka Ali ja Baba ja 40 pahista sopii pienimmille aina kolmevuotiaista lähtien, näytelmä ei selittele eikä lepertele vaan luottaa siihen, että pienimmätkin pystyvät heittäytymään mielikuvituksen lentoon. Audiovisuaalinen toteutus pistää isommankin katsojan ihastelemaan. Projisointien rikastama lavastus vaihtuu kaupunkimaisemasta aarrekammioksi silmänräpäyksessä. Teemu Niemelän luomat pseudoitämaiset musiikit lisäävät kerronnan syvyyttä. Ja ennen kaikkea – ne nuket. Juhana Hirvonen on tehnyt valtavan työn rakentamalla puolensataa yksityiskohtaista nukkehahmoa. Näytelmän huimimmassa kohtauksessa 40 pahiskissaa – vai onko yksi niistä lammas? – esittäytyy vauhdikkaasti yksi kerrallaan psykedeelisen kuvio- ja äänimaiseman säestyksellä. Yhdellä on järjettömän pitkä arabiankieliseltä kuulostava nimi, mutta seuraava on ihan vaan Yrjö. Juoni pohjautuu tietenkin kaikkien tuntemaan tuhannen ja yhden yön satuun. Mutkat on pistetty suoriksi, ja hahmoja lisätty ja mukailtu mielin määrin. Kolmas näyttelijä Anna Kauno esittää sydämellisesti pientä ja neuvokasta hiirihahmoa Mariamia. Kuuluisa aarrekammion avaava salasana kajahtaa muodossa "Seesami aukene". Syntyy hupaisa hip hop -kohtaus, kun Ali ja Baba arvailevat salasanaa kaikkien mahdollisten kolmitavuisten joukosta aina piisamista lähtien. Mitään varsinaista opetusta Ali ja Baba ja 40 pahista ei myöskään katsojalle lykkää. Ali ja Baba kaappaavat kiiltävää kissarosvojen ryöstösaaliista, mutta kulta osoittautuukin – kuinka ollakaan – katinkullaksi. Pientä ahneuden vastaista viestiä voi näytelmästä lukea. Loppusuoralla riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun pahiskissat jahtaavat hyviskolmikkoamme. Yleisön riemukas osallistuminen nousee villin mekastuksen tasolle. Tätä on pienten lasten teatteri parhaimmillaan.