Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Kati Keskihannu vietti suuren osan lapsuuttaan sairaalassa ja kävi lähellä kuolemaa – Porissa nähdään nyt esitys maailman raskaimmasta aiheesta

Näyttämöllä tyttö kirjoittaa sairaalasängyssä kirjeitä Kuolemalle kysyäkseen ne kysymykset, joita hän ei uskalla sanoa vanhemmilleen. Teatteriohjaaja ja -näyttelijä Kati Keskihannu on erikoistunut elämän kriiseihin. Hän näyttelee Porissa Kirjeitä kuolemalle -esityksessä, joka pohjautuu niin hänen omiin kokemuksiinsa kuin tutkittuun tietoon lasten kuolemakäsityksistä ja suruprosessista. Lapsena Keskihannu vietti pitkiä ajanjaksoja sairaalassa. Hän sairasti 2–7 -vuotiaana yleisoireista lastenreumaa, jota ei aluksi osattu diagnosoida. Vasta esitystä tehdessään Keskihannu kuuli äidiltään, että sairauden ollessa pahimmillaan hän oli käynyt lähellä kuolemaa. –Olin niin pieni, etten tajunnut tilannetta. Lapsi on sairaalassakin lapsi ja valmis parantumaan. Hän hyväksyy todellisuuden sellaisena kuin se on, eikä sääli itseään. Kipeimmistä hetkistä ei jäänyt mielikuvaa. Silloin Keskihannu vain nukkui. Sairaalasta hän muistaa hyvä asiat: ystävät, leikkihuoneen, kahvilan karjalanpiirakat, kengännauhojen solmimaan oppimisen. –Tajusin, että kun teen näyttämölle lapsen, en lähde näyttelemään sairautta vaan tunnetiloja, joita mieli tuottaa. Lapsi haluaa samaistua lapseen, joka elää, tekee, toivoo, yrittää, pelkää, iloitsee, murehtii ja kadehtii. Kyseessä eivät siis ole mitkään loppusanat, vaan teos, joka tarjoaa myös lohtua ja turvaa. Keskihannusta on tärkeää, että lasten kanssa puhutaan kuolemasta. Pienet pohtivat suuria asioita, ja teatteri on hyvä keino käsitellä myös vaikeita aiheita. –Kun lapsi ymmärtää kuoleman lopullisuuden, hän voi luoda mielessään kauheita mörköjä viikatemiehistä, jotka kulkevat ympäriinsä tappamassa. Siinä vaiheessa lapsi tarvitsee todellista tietoa kuolemasta, Keskihannu sanoo. Esitystä varten lapsilta kerättiin heitä mietityttäviä, kuolemaan liittyviä kysymyksiä. Esitys on tarkoitettu muun muassa pitkäaikaissairaiden lasten läheisille tai koululuokkiin, joista on kuollut oppilas. Esityksen yhteydessä järjestetään usein työpajoja. Porissa esitys vierailee Porin teatterin pienellä näyttämöllä 17.9. maanantaina osana Kultanauha-kiertuetta. Kultanauha on kansainvälinen lasten syövän symboli ja syyskuu on Kultanauhan oma kampanjakuukausi. Keskihannu kertoo teatteriminänsä olevan syntyisin Porista, jossa hän opiskeli vuosituhannen vaihteessa yhteisöteatteriohjaajaksi. Kirjeitä kuolemalle -esitykseen hän pyysi ohjaajaksi ja toiseksi käsikirjoittajaksi porilaisen Reetta Vehkalahden . Kuoleman käsittely esityksessä ja työpajoissa ei ole Keskihannulle raskasta. Hän kertoo oppineensa paljon paitsi omista kokemuksistaan myös kohtaamisistaan syöpää sairastavien lasten ja heidän perheittensä kanssa. –En pelkää sairaalaa. En myöskään pelkää kuolemaa. Sen takia mun on hyvä tehdä tätä. Jos puhutaan kuolemasta, en ole se, joka säikähtää. Keskihannu sanoo toteuttavansa esityksillä sitä, mikä hänelle itselleen on taiteen perimmäinen tarkoitus. Taide voi olla väline vaikeiden asioiden ja tunteiden käsittelyyn. Keskihannun mukaan lasten täytyisi saada rauhassa pohtia kuolemaa esimerkiksi leikkien kautta. Hän myös suosittelee ottamaan lapset mukaan hautajaisiin, jotta he voivat käsitellä kuolemaa ja osallistua yhteiseen suremiseen. Jos lapsi on parantumattomasti sairas ja kuolema on todennäköinen, lapselle täytyy kertoa siitä. –Mutta kukaan meistä ei tiedä, minä päivänä kuolema tulee. Ja se on helpotus. On olemassa viisaus: Kaikilla on olemassa kuolinpäivä, mutta kaikkina muina päivinä meidän tehtävämme on elää. Uudelleenjulkaisu: Haastattelu on julkaistu aikaisemmin Satakunnan Kansassa 21.4.2018 Kirjeitä kuolemalle Porin teatterissa pienellä näyttämöllä 17.9. Lipun hinta on viisi euroa mutta halutessaan voi ostaa myös tukilipun, jonka tuotto menee lyhentämättömänä Kultanauha-keräykseen. Paikkavaraukset ja tukiliput Tiketistä.