Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Mielipide Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Hurjapäisestä laskettelurinteen rakentajasta tuli pistoolisankari

Olet ollut nuorena melkoinen hurjapää! –Innostuimme veljeni Matin kanssa isän innoittamina moottoripyöräilystä. 16-vuotiaana aloin ajaa muun muassa motocrossia ja harrastaa ratamoottoripyöräilyä. Crossipyörässä ei aluksi ollut edes iskunvaimentimia, tosin lajiinkaan eivät vielä tuolloin kuuluneet sellaiset pitkät ilmalennot kuin nykyään. Meidän pyöräämme laitettiin kyllä vaimentimet myöhemmin: teimme ne itse henkilöauton iskareista. –1958 voitin valtakunnalliset suur-trial-kisat. Samoissa kisoissa Porin moottorikerho voitti kerhojen mestaruuden. –Pidin myös tarkkuusajosta ja maarata-ajosta, jota pystyi harrastamaan Porin raviradalla. –Moottoripyöräharrastuksemme lopahti siihen, että isältä loppuivat rahat. Aikuisiällä olen ajanut moottoripyörällä varsin vähän. Yhteen aikaan ajelin enduropyörällä Meri-Porissa, mutta kun lainsäädäntö kiristyi ja maastossa ajoa alettiin katsoa pahalla, minä lopetin. En halua ajella maanteillä. Keksitkö sitten uuden harrastuksen? –Rupesin harrastamaan ammuntaa, ja nyt sitä lajia onkin tullut tehtyä jo 60 vuotta. Satakunnan Ampujien jäseneksi liityin 1963. Todella paljon olen ampunut riistamaaliin villikarjua ja hirveä. Käytän monta eri pistoolilajia. Olen myös kilpaillut paljon: esimerkiksi vuonna 2008 voitin 21 eri mestaruutta käyttäen 7:ää eri asetta. –Olen pohtinut sitä, että pitäisikö jättää vähän lajeja pois, että voisi keskittyä määrän sijasta vielä enemmän laatuun. Harjoittelumäärät näin eläkeläisenä ovat ainakin olleet vain kasvamaan päin, käyn ampumassa monta kertaa viikossa. Se on välttämätöntä, mikäli tässä iässä aikoo edelleen pärjätä kisoissa. Näin vanhemmiten nimittäin refleksit ja nopeus heikkenevät. Lisäksi tarvitsen kuulolaitetta, ja sekä polveni että silmäni on jouduttu leikkaamaan. –Nautin erityisesti kansallisen tason kisoista, joissa käyn muutaman kerran vuodessa. Tapaan siellä omaan ikäluokkaani kuuluvia tuttaviani, jotka tulevat kisaamaan ympäri Suomea. Se antaa lisämotivaatiota itsellenikin kilpailuissa käymiseen. Oletko hyvänä ampujana harrastanut myös metsästystä? –Kyllä olen, ja harrastan sitä myös edelleen. Nyt on alkamassa 45. hirvestyssyksy. Kuulun hirviporukkaan ja olen metsästänyt myös pienriistaa. –Täytän huomenna perjantaina 80 vuotta, mutta koska hirvenmetsästys alkaa heti seuraavana aamuna, juhlin hillitysti. Tarjolla on kyllä kahvia kello 12–18, eli pitkään en aio juhlia, koska heti seuraavana aamuna on jo kukonlaulun aikaan seisottava pellonreunassa virkkuna. Olet kuulemma ollut mukana myös Ruosniemen laskettelurinteen rakentamisessa? –Asuin nuoruudessani Ruosniemessä ja olin itsekin kiinnostunut laskettelemisesta. Lähellämme oli hieno rinne, mutta se oli huonossa kunnossa. Setämies oli töissä Seikun sahalla ja saimme kaveriporukalla idean päällystää rinne sahalta saadulla kuorimurskalla. Sitä vietiin sinne 200 autokuormallista. –Minä työskentelin silloin insinöörinä Rauma-Repolassa ja työkokemukseni perusteella ehdotin, että puunkuoret kiskotaan kallion päälle talttapyörän ja vinssin avulla. Siitä ne oli sitten helpompi levittää pitkin rinnettä. –Rinne kunnostettiin 1968–1969, eli yksi talvi siinä meni. Minä toimin rinteellä toiminnan alkuvuosina hissi- ja rinnevastaavana. Se oli erittäin toimeliasta aikaa!