Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Haluaisin unohtaa Topeliuksen

Tammikuussa 200 vuotta täyttänyt Zachris Topelius (1818–1898) antoi meille ällistyttävän perinnön. Sen päältä löytyy muun muassa se kuva, mikä meillä on kotoisesta Suomesta – tai itsestämme. Jos identiteetillä ei ole kiinnekohtaa, on pitkälti muiden antaman palautteen varassa. Topeliuksen ajan Suomessa suomalaisella identiteetillä ei ollut mihin kiinnittyä. Jos kysyttiin ulkomaalaisilta, nämä suhtautuivat suomalaisiin ennakkoluuloisesti ja nauraen, kuin kulttuurisiin irtolaisiin. Topelius päätti tehdä asialle jotakin. Hän kiteytti ihanteellisen Suomi-kuvan 1875 Maamme kirjaan (ruotsiksi Boken om vårt land), lapsille tarkoitettu alkeisoppikirjaan. Topelius kuvaili siinä mahtipontisesti Suomea, sen maakuntia, luontoa, kansaa, uskontoa, historiaa ja kulttuuria. Paljon oli faktaa, mutta vielä enemmän romanttista fiktiota. Suomi-kuvan muotoilijana Topelius ohitti Snellmanin, Runebergin ja Lönnrotin siksi, että hän teki tätä työtä viimeisenä, rakentaen muiden työn päälle. Maamme kirjasta tuli myyntimenestys, jonka painos- ja myyntimäärä nousi lopulta likelle kolmea miljoonaa. Siitä tuli kaikkien aikojen painetuin suomalainen kirja. Topelius eli 80 vuotta. Samanpituisen ajan Maamme kirjaa käytettiin koulukirjana. Topeliuksen Suomi on köyhä ja karu eikä tarjoa helppoa elämää. Se on kuin ankara työnantaja, joka antaa laiskuuteen taipuvaisille kansalaisilleen kyytiä. Topeliaanisessa maailmankuvassa tärkeimmät lähtökohdat ovat isänmaallisuus ja alistuminen jumalallisen ja maallisen esivallan alle. Kun Runeberg oli korostanut ihannetta suomalaisesta sotilaasta, Topelius painotti suomalaista taidetta ja kulttuuria omintakeisena ja korkeatasoisena, lyhytikäisyydestään huolimatta. Suomalainen sisu on yksi Topeliuksen sitkeimmistä myyteistä. Suomalaisten täytyy aina pärjätä, ovat olot kuinka kurjat tahansa. Samaa perua on ajatus, että pojasta on polven parannuttava. Todellinen ja keksitty suomalaisuus koeteltiin talvisodassa. Vaikka Suomi hävisi, Topelius voitti, koska suomalainen sisu kesti hyvin vertailun venäläiseen. Sitä vastoin Runeberg hävisi, koska suomalainen sotilas ei vastannutkaan kymmentä venäläistä. Samalla topeliaaninen Suomi-kuva jähmettyi sijoilleen. Se ei enää hevin kaadu. Haluaisin silti nähdä Topeliuksenkin myyttien heilahtavan kunnolla. Haluaisin kuvitella suomalaiset suuriksi ilman toive- ajattelua. Haluaisin unohtaa myös suomalaisen sisun, koska sekin on keksitty ajatus. Kirjoittaja on ulvilalainen opettaja ja kulttuurijournalisti.