Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Teatteriarvio: Ihmissuhteet koetuksella, huippukonsertti vaakalaudalla – Porin teatterin komedia on mukiinmenevä mutta turhan kiltti ja sovinnainen

Tenorit liemessä Teksti Ken Ludwig. Ohjaus Jaakko Saariluoma. Rooleissa Marko Honkanen, Janne Turkki, Vesa Haltsonen, Hannele Lanu, Teemu Niemelä, Heidi Rantakeisu, Maarit Niemelä. Ensi-ilta 8. syyskuuta Porin teatterin päänäyttämöllä. Komedian rakentaminen muistuttaa joskus 10 000 metrin juoksukilpailua. Alkumatkalla haetaan pitkään asetelmia, jotka ovat mahdollisimman otolliset ja herkulliset ratkaisevaa loppuosuutta varten. Kun hetki koittaa, lyödään kirivaihde silmään. Tenorit liemessä toimii juuri näin. Alkupuolella se luo letkeällä tahdilla lähtötilanteen sekä esittelee henkilöt ja näiden väliset suhteet monenlaisine kitkoineen. Yksittäiset hersyvät hetket leimaavat toki rakenteluvaihettakin, mutta mitään suurta naurupommia ei ole tarjolla. Sitten koittaa kirivaihe, näytelmän maukkain osuus. Rytmi kiihtyy villiksi, kun ihmissuhde-puzzlen palaset tuntuvat hetkeksi vääntyvän outoon asentoon. Kirin jälkeen on varaa vielä löysätä otetta ja lasketella maaliin kepeästi hölkäten. Tenorit liemessä on yhdessä tapahtumapaikassa ja lähes reaaliajassa etenevä komedia. On vajaat kolme tuntia aikaa kolmen tenorin suureen esitykseen kolmenkymmenentuhannen katsojan edessä. Esiintyjät ovat majoittuneet hotelliin, jossa kaikki alkaa suistua raiteiltaan niin, että megakonsertti joutuu vaakalaudalle. Tyylilajiltaan Tenorit liemessä lähestyy farssia väärinkäsityksineen ja ihmissuhdesolmuineen. Sujuvammin se asettuu kuitenkin kevyen komedian lokeroon. Joku voisi puhua harmittomasta, vähän ilkeämpi konservatiivisesta tai jopa hampaattomasta komediasta. Tenorit liemessä ei ilkeile eikä pistele piikkejä muille kuin näytelmän henkilöille. Näytelmä elää omassa umpiossaan, joka ei kytkeydy ympäröivään maailmaan. Edes elitistisenä pidettyä oopperakulttuuria ei nälvitä. Suurten tähtien diivamaista käytöstä sentään pikkuisen tölväistään, mutta aika kiltisti. Komedian aineksiksi jäävät siis pitkälti henkilöt ja heidän välisensä mutkistuvat suhteet. Tätä soppaa hämmentäessään Tenorit liemessä on omimmillaan. Keskushahmo, maailmankuulu oopperalaulaja Tito Merelli hermoilee ikääntymisensä takia. Asiaa ei auta ollenkaan se, että nuori tenori Carlo Nucci ilmestyy paikalle paitsi laulajana, myös Merellin tyttären ja mahdollisesti jopa hänen vaimonsa rakastajana. Väärinymmärrykset johtavat äkkipikaisiin peruutuksiin, jotka kiristävät tuottaja Henry Saundersin hermoja. Soppa käy sakeammaksi, kun Merellin korvaajaksi löytyy hotellin pikkolo Beppo, joka muistuttaa maestroa paitsi ääneltään, myös ulkomuodoltaan. Merellin ja Beppon yhdennäköisyys on se elementti, joka johtaa valmiiksi sekavan tilanteen kaaokseen. Vesa Haltsonen on kaksoisroolissa elementissään hyödyntäen Merellinä dramaattisempaa ja Beppona karrikoidumpaa näyttelijälaatuaan. Myös muu ensemble on sutjakkaasti rytmissä mukana, vaikka esittämänsä hahmot ovat luonnosmaisia ja tuttuihin kaavoihin nojaavia. Hannele Lanu muikistelee Titon Maria-vaimona parhaimmillaan herkullisen kipakasti, mutta naisroolit jäävät harmillisesti miesroolien jalkoihin, kuten liian usein tapahtuu. Näytelmä varmistaa vielä ristiriidattomalla lopetuksellaan, ettei katsojalle jää mitään häiritsevää hampaankoloon. Tenorit liemessä on mukiinmenevä ja parhaimmillaan nauruhermoja kutkuttava komedia, mutta kovin kiltti ja sovinnainen.