Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Poriginalissa esittäytyy kaksi hyvin erilaista maalaria: Aleksi Matikainen maalaa raskasta ja vakavaa, Hong Liu-Sertti satumaista ja pyöreää

Kuvataide Aleksi Matikainen: Maalauksia, Hong Liu-Sertti: Lentävät siemenet 4.9. saakka. Poriginal-galleria, Eteläranta 6, Pori, avoinna päivittäin kello 11-18. Alkukesästä Aleksi Matikainen (s. 1984) esitti piirroksiaan Galleria 3h+k:ssa. Nyt on vuorossa maalausnäyttely Poriginalissa. Tilassa leijailee tuoreiden öljymaalausten muheva tuoksu. Suuret kankaat on irrotettu kiilapuistaan ja kiinnitetty suoraan seinään. Huolittelemattomat liepeet korostavat maalatun pinnan painoa. Vaikka värimassaa ei ole levitelty mitenkään erityisen paksusti, kiiltävät teokset tuntuvat kiinteiltä ja laattamaisilta. Useissa punamustan pimeyden hallitsemissa teoksissa lihaisat ihmiset vääntäytyvät maalausten nelikulmaiseen tilaan. Hahmojen kiertyvä sulkeutuneisuus näyttää siltä, että tunneilmaisu rajoittaa maalauksellista vapautta. Lohduttomassa Katoavaisessa tilan käyttö on ratkaistu toisin. Kasvot hukkuvat mustaan tyhjyyteen. Teoksen sisältö ei kevene avoimessa asettelussa. Ennemminkin koen, että synkkyys pääsee ulos taulusta, jolloin se myös jaetaan katsojan kanssa. Samaan tapaan valoisa, keltainen Vanhus avartuu sekä sommittelullisesti että sisällöllisesti. Ensin huomio kiinnittyy vapiseviin käsiin. Niiden kautta hahmottuu hauraasti elämään takertunut, kalvas ihmisvarjo. Yläkerran seinillä pallottelevat Hong Liu-Sertin (s. 1974) pyöreät teokset. Niissä saapasjalkainen pikkulintu räpistelee hengästyneesti puusta ja säästä toiseen. Ympyräkehykset asemoivat katsojan tarkkailevaksi lintubongariksi. Säntäilevän sirkuttajan logiikka avautuu taiteilijan kirjoittaman tarinan kautta. Pitkähkö satu luetaan englanniksi, mutta on saatavilla myös suomennettuna monisteena. Tarinassa laululintu lentelee viiden puun välillä yrittäen tasapainottaa omia ja puiden heikkouksia. Karkeakuituiselle riisipaperille maalatut teokset yhdistävät kiinalaista vesivärimaalausta ja sinettijälkiä. Paperin ja pigmenttien hienoinen sameus tuo teoksiin menneisyyden vivahteen. Toisin kuin perinteisessä kiinalaisessa maalaustaiteessa, sopusoinnun hetkeä ei löydy. Kun puista lopulta kasvaa metsä ja lintujen paratiisi, tulee ahne mies ja tuhoaa kaiken. Pikkulintu palaa alkuun odottamaan. Kerronnan rakenne haastaa visualisoinnin. Kun tarina kiertää, ei lintu pääse sen enempää tarinallisesti kuin kuvallisestikaan lähelle katsojaa. Se pyrähtää yhä uudestaan etäälle, kiikarin kantaman päähän.