Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Teatteriarvio: Nuorten porilaisten tarinat kuolemasta elävät – Ryhmä tekee yhdessä ja erikseen hyvää työtä

Teatteri Ei kuuna kullan valkeana Teatteri Taidepaska. Milla Grönman, Annika Koivukorpi, Terhi Miettinen, Salli Salonen, Jutta Tilvis, Henri Välikangas. Muusikot Una Harnett, Juha Loukkalahti, Noora Lindholm, Joni Koivukorpi. Ensi-ilta 22.8. Kulttuuritalo Annankau 6. Näytelmän alaotsikko ja ydinkysymys on, mitä tekisit jos sinulla olisi kaksi viikkoa elinaikaa? Näytelmä vastaa siihen, onneksi, hyvin rönsyilevästi, monipolvisesti ja jopa yllätyksellisesti. Kuolemanpelko on läsnä mutta heikosti. Tärkeintä olisi, että kesken jääneet asiat, välirikot, tunneseikat selvitetään ennen kuolemaa. Ennen lähtöä halutaan myös olla yhdessä ystävien kanssa ja halata. Näytelmässä muodostuukin useita läheisyyttä tukevia Laokoon -ryhmiä ja -asetelmia. Laulujen tekstit ovat väkeviä ja nasevia, jopa nerokkaita. Vakavimmillaan ryhmän jäsenet seisovat tutussa, tanakassa haara-asennossa kuin Agit Prop taikka komteatterilaiset aikanaan. Jos ryhmäesityksissä on hyvää uhoa, niin monologeista kuultaa tuska ja kaipuu. Jutunpätkät, perunkirjoitukset, kuolemasta kuuluttaminen kerrotaan nuorten näkökulmasta, kuullusta ja koetusta. Tanssien plastiset liikkeet ovat mitä ilmeisimmin omintakeisia ja lisäksi taidokkaita. Lavastusta ei tarvita kuin nimeksi. Muovilla peitetty piironki kertoo kaiken katoavuudesta. Rakkaus on koko ajan läsnä. Kun näkee rakkaansa aamulla samanlaisena kuin illalla, kaikki on hyvin. Jokainen ryhmän jäsen haluaa kuitenkin, että heidät muistettaisiin jostakin asiasta kuolemansa jälkeen. Mieluummin hyvästä tai merkittävästä. Mutta pöydän tulee olla, tavalla taikka toisella, puhdas ennen sitä. Ryhmä tekee yhdessä ja erikseen hyvää työtä. Vaikka tarinat ovat sirpaleita ja hypähtelevät sinne tänne, näytelmän kaari on korkea ja yhtenäinen. Miksei näiden nuorten näytelmissä koskaan tarvita kuiskaajaa? Vastaus löytynee tekemisen innosta ja siitä, että asiaan paneudutaan vakavasti. Ja kenties siitäkin, että näyttelijät todella haluavat sanoa jotakin ja viestittää muidenkin mielipiteitä, joita ovat teksteihinsä saaneet. Jos jokin osasuoritus pitäisi nostaa ylitse muiden, on se Henri Välikankaan ohjaama keinutuolikohtaus, jossa Jutta Tilvis esittää lava-akrobatiaa jonkalaista on harvoin nähty!