Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Jouluhimmeli Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Hoitotyön opettajan on pakko olla jämäkkä, sillä huonosti opitut asiat voivat olla kuolemaksi

Samkin opiskelijat valitsivat sinut hiljattain suosikkiopettajakseen. Miksi? –Valintaperusteissa kerrottiin, että olen vaativa ja jämäkkä, mutta erittäin hyvä opettaja, josta huokuu käytännön tuoma kokemus. Osaan kuulemma hyödyntää opetuksessa tositarinoita työelämästä. Olin yllättynyt valinnasta, ja se veti nöyräksi: meillä täällä Samkissa on sentään parisataa opettajaa. –Olen työskennellyt Satakunnan ammattikorkeakoulussa 20 vuotta. Opetan pääasiassa sairaanhoitajaopiskelijoille esimerkiksi kirurgista hoitotyötä, laskimoon annettavaa neste-, lääke- sekä verensiirtohoitoa. Opetan myös hätäensiapua liiketalouden ja tekniikan opiskelijoille – meillä täällä Samkissa on nimittäin periaatteena, että kaikki opiskelijat saavat hätäensiapukoulutuksen. –Olen jämäkkä ja tiukka opettaja, koska opettamani asiat ovat niin tärkeitä. Opiskelijan on opittava nämä asiat perinpohjin, sillä väärin tehtyinä esimerkiksi neste- ja lääkehoidot voivat olla potilaalle kuolemaksi. Jos opiskelijalle on vaikea sisäistää näitä asioita, jatkamme hänen kanssaan niin kauan, että oppi menee varmasti perille. –Olen todella iloinen siitä, että opiskelijat arvostavat tällaista tiukkaa asennetta. Se kertoo siitä, että myös he ymmärtävät asioiden tärkeyden ja haluavat oppia nämä taidot kunnolla. Miten itse päädyit hoitoalalle? –Minulla on voimakas hoivavietti, ja haaveilin hoitoalasta jo nuorena. Toinen ammatillinen haaveeni oli opettaminen. Sain toteutettua molemmat toiveeni: ensin opiskelin sairaanhoitajaksi ja työskentelin sillä alalla vuosia. Sitten opiskelin vielä terveystieteiden maisteriksi Tampereen yliopistossa ja sain opettajan pätevyyden. –Olen opiskellut ja työskennellyt monessa eri paikassa, kuten Helsingissä, Tampereella, Vaasassa ja Seinäjoella. Poriin palasin jo parikymmentä vuotta sitten, mutta haaveilen yhä, että lähtisin joskus vielä Helsinkiin töihin. Iso osa sukuani asuu siellä, vaikka olenkin Porista kotoisin. –Hoitotyössä sydäntäni lähellä ovat aina olleet potilaat, jotka ovat erityisen riippuvaisia hoidosta. Heitä ovat esimerkiksi tajuttomat potilaat, lapset ja vanhukset. Heistä on pidettävä erityisen hyvää huolta, sillä he eivät välttämättä osaa tai voi pyytää itse mitään. Joskus voi kyse olla hyvinkin pienestä asiasta, kuten sukkien laittamisesta palelevalle vanhukselle. Onko opetustyö muuttunut kovasti työvuosinasi? –On, vaikka kuinka paljon! Opiskelijat ovat pysyneet yhtä ihanina ja fiksuina, mutta opetusmenetelmät ovat kehittyneet kovasti. Työvuosieni alkuaikoina käytettiin vielä liitutaulua, nykyään eletään digiaikaa. Olen itsekin tehnyt digitaalisia oppimateriaaleja Sanoma Prolle, ja olen ollut mukana myös oppikirjan tekemisessä. –Opettajan haasteena on, että ammatillisessa koulutuksessa itsenäinen opiskelu on lisääntynyt ja ryhmäkoot suurentuneet. Ammatillinen tieto muuttuu nopeasti ja myös opettajalta vaaditaan paljon itsenäistä opiskelua, jotta pysyisi ajan tasalla. –Onneksi meillä täällä Samkissa opettajat saavat paljon ohjausta, ja meillä on muutenkin todella hieno työyhteisö! Kun ammattikorkeakoulumme monet toimipisteet vielä muuttivat kaikki tänne kampukselle, yhteistyömme ja -henkemme on lisääntynyt entisestään.