Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Muistonäyttely: Kankaanpäässä vaikuttanut Pekka Mattila löysi metallinhohtoisen maalaustyylinsä Milanosta

Kuvataide Pekka Mattila muistoissamme Kankaanpään Taideyhdistys ry 1.9. saakka. Kankaanpään Galleria, Jämintie 2D, Kankaanpää, avoinna ke 12-18, to-pe 12-16, la 12-14. Kankaanpään Taideyhdistys on koonnut taidemaalari Pekka Mattilan (1943–1991) muistonäyttelyn. Pekka Mattila syntyi 75 vuotta sitten Tampereella, mutta muutti jo lapsena Kankaanpäähän. Hän opiskeli vastikään perustetussa Kankaanpään taidekoulussa ja jatkoi ammatillisia opintojaan Milanossa, Accademia di Brerassa. Myöhemmin Mattila palasi Kankaanpäähän, rakensi oman ateljeen ja opetti taidekoulussa maalausta. Hän kuoli 47-vuotiaana sydänleikkauksen jälkivaivoihin. Milanon koulu oli ilmeisen perinteinen, mutta Pohjois-Italiassa vaikutti myös aikansa kuvataiteen uudistajia. Esimerkiksi Getulio Alviani (1939–2018) taivutteli kineettisiä ja optisia teoksiaan alumiinista. Siinä missä Alvianin teokset ovat valoa taittavia reliefejä, Mattila alkoi maalata metallinhohtoisten kohokuvioiden illuusioita. Vuonna 1976, jolloin Mattila piti ensimmäisen tärkeän näyttelynsä Helsingissä, oma tyyli oli jo hallussa. Teokset tutkivat kaartuvilta pinnoilta heijastuvia valoilmiöitä. Sivellinjälki on häivytetty, maali mattaa ja väripaletti niukka. Huolella ja sileästi viimeistellyt väriliukumat synnyttävät kolmiulotteisia vaikutelmia. Luonnoksissa näkyy laskelmia ja kaavioita, joiden pohjalta maalaustyötä on vaiheistettu. Kartiot ja monitahokkaat on rajattu teipillä. Niistä muodostuu putkistoja ja kojeita, toisinaan kerroksellista pintaa, jonka rakenteista valo taittuu. Kuvakieli viittaa lasiarkkitehtuuriin ja jopa tv-monitorien välkkeeseen. Mainio videohaastattelu on kuvattu 1988, pian Poriginal-gallerian näyttelyn avauduttua. Se vie aikamatkalle taide-elämään 30 vuotta sitten. Mattila korostaa olevansa osa luontoa, vaikka teokset eivät luontoa esitäkään. Näyttelykokonaisuudessa muutama teos muodostaa poikkeuksen. Mäntykankaissa puut jököttävät kuin maahan isketyt seipäät. Liekö sitten asiakkaan toiveet ohjanneet taiteilijaa esittävämpään ilmaisuun. Maalauksellinen mielenkiinto näyttää kuitenkin kohdistuneen runkojen rytmiin ja maanpinnan valoläikkiin. Muistonäyttely on koottu useista kokoelmista ja vaivoja säästämättä. Mattilan elämänvaiheet esitellään kiinnostavasti. Kaikesta huokuu vilpitön halu muistaa edesmennyttä taiteilijaa ja varmistaa hänen nimensä säilyminen osana Satakunnan taidehistoriaa.