Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Porilaisen Juha Seppälän uutuus on kirjailijan parhaimmistoa – Neljän tähden romaani on sika, joka syö kaiken

Parhaimmillaan romaani tarjoaa kirjoittajalleen vapaan väylän. Voi ajatella itse, viedä ajatusleikkejä eri suuntiin ja kietoa tosiasioita sepitteeseen niin kuin sielu sietää ja kirjoitustaito mahdollistaa. Juha Seppälä aloitti uransa räjähtävänä novellistina, jonka tuotannon yhtenä säikeenä oli kyky tehdä nopeita pitkittäisiä viiltoja suomalaiseen identiteettiin, historiakäsityksiin ja muun muassa Mannerheim -myyttiin. Super Marketia (1991) ja Suomen historiaa (1998) ei kannattanut toistaa, ja tällä vuosituhannella Seppälä on keskittynyt romaaneihin. Hänen romaanikäsityksensä on sikamainen. Seppälä ei tosin niinkään leikittele kielellisillä rekistereillä kuin aineistojen järjestelytavoilla. Mr Smithissä (2012) hän kirjoittaa maantieteen ja kapitalismin rautaisten lakien vaikutuksesta meihin ja liikkuu 1800-luvulta tähän päivään eestaas. Sapekasta huumoria Myös Seppälän uusin romaani, Sankariaika , punoo kansallisvaltioiden kultakauden ja nykypäivän toisiinsa. Mr. Smith on konsultti, ja samaa työtä Sankariajan päähenkilökin koettaa tehdä. Harry Hamartin teki pitkän uran Suomen lippuun liittyvistä kysymyksistä vastaavana virkamiehenä, mutta enää sitä työtä ei tarvita. Seppälä on mieltynyt hiukan sapekkaaseen huumoriin. Hän pitää kuitenkin tietoista etäisyyttä sekä sosiaalisen median pintailmiöihin että nykypolitiikan lattiatason banaliteettien kuvaukseen. Romaani käsittelee kansallisvaltion perimmäistä luomuksellista luonnetta ja merkitysten hapertumista ajan mittaan. Lippu on olevinaan kaikkien muttei ole enää oikein kenenkään. Moni Seppälän romaaneista pureutuu arvojen surkastumiseen, jälkimoderniin nykyihmiseen vailla ominaisuuksia. Tosin Sankariaika riisuu myös naamioita muinaisten heerosten yltä ja saa pohtimaan, oliko niitä arvoja ja ominaisuuksia ennenkään. Tässä lillumme emmekä muuta voi, Jumala meitä auttakoon. Hurjaa satiiria Sankariaika on kuin pirullinen rinnakkaisteos Tuomas Teporan tietokirjalle Sinun puolestas elää ja kuolla: Suomen liput, nationalismi ja veriuhri 1917–1945 . Seppälä ei jättäydy noille vuosikymmenille – päin vastoin esimerkiksi käsittelee J. L. Runebergiä pitkästi – mutta Teporan tasamittaisen asiaproosan ja Seppälän arvaamattomamman romaanikerronnan vierilukeminen on melkoinen nautinto. Sama maailma, toisenlainen käsittelytapa. Kirja loppuu näennäisesti tarinan ulkopuolisiin ”henkilöt”- ja ”lukemisto”-osioihin. Niissä satiirisuus saa lisäkierroksia. Fragmentit mahdollistavat nasevan irrottelun. Sankariaika on Juha Seppälän paluu esseistisiin romaaneihin ja lukeutuu hänen myöhäistuotantonsa parhaisiin teoksiin. Porilainen kirjailija (synt. 1956). Satiirikko, mustan huumorin värikäs edustaja. Jatkaa omalla laillaan suomalaisen kirjallisen modernismin perinnettä. Saanut muun muassa Kalevi Jäntin palkinnon 1988, kirjallisuuden valtionpalkinnon 2000 ja Runeberg-palkinnon 2001. Neljä kertaa kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana. 274 sivua. Siltala, 2018.