Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Porilaiset nuoret aikuiset kysyvät: Mitä tekisit, jos saisit kaksi viikkoa elinaikaa?

Porilainen harrastajateatteriryhmä kutsuu itseironisesti itseään Teatteri Taidepaskaksi, mutta nimen ei kannata antaa hämätä. Kolmatta vuotta toimivat ryhmä tekee kiinnostavia ja elämänmakuisia näytelmiä, joissa kaikki käsikirjoituksesta lähtien ja musiikkia myöten on ryhmän itse luomaa. Ryhmän uusin näytelmä Ei kuuna kullan valkeana saa ensi-iltansa keskiviikkona. Sen keskiössä on kysymys: Mitä tekisit, jos sinulla olisi vain kaksi viikkoa elinaikaa? Kuolema tuntuu erikoiselta aiheelta nuorten aikuisten näytelmälle, eikä se helpolla työryhmää päästänytkään. –Itselläni ei ole paljon sanottavaa rakkauteen tai kuolemaan, koska ne aiheet pelottavat mua hirveästi. En halunnut henkilökohtaisesti avata niitä ovia, sanoo Annika Koivukorpi, joka keskittyi kuoleman pohtimisen sijaan konemusiikin säveltämiseen. Mutta ei kuolemaakaan käsitellä näytelmässä haudanvakavasti tai erityisen ahdistavasti vaan pikemminkin lempeästi. –Kuolema on spotti, joka näyttää, mikä elämässä on tärkeää, tiivistää Terhi Miettinen . Näkökulmaksi muodostui se, mitä asioita itse kukin haluaa tehdä ennen kuolemaansa. Useampi työryhmäläinen on alkanut miettiä tätä kysymystä aika paljon. Milla Grönman puhuu perinnöstä, jonka itse kukin jättää maailmaan: Muistetaanko ihminen, ja mistä hänet muistetaan? Joka esityksessä on kohtaus, jossa yksi ryhmän jäsenistä jättää jonkin esineen perinnöksi jollekin ystävistään. Koivukorvella on tärkeä viesti yleisölle: Ei tarvitse odottaa kuoleman läheisyyttä. –Jos herää jokin ajatus asiasta, minkä haluaa elämässään vielä tehdä, tai ihmisestä, jonka haluaa tavata, tee se! Miksi odottaa? Henri Välikangas sanoo, että hänen on ollut vaikea hyväksyä ajatus katoavuudesta: Kuinka kauan kuoleman jälkeen joku ylipäänsä muistaa sinut? –Pitää käyttää aika hyväksi ja tehdä jotain sellaista, mistä muistetaan, hän sanoo ja vitsailee pyrkivänsä samalla tavalla kuolemattomaksi kuin Mozart. Näytelmää varten ryhmä keräsi jäsentensä kokemuksia, ja aineistoa etsittiin myös netin keskustelufoorumeilta. Näytelmään päätyi mukaan muun muassa Milla Grönmanin mummostaan kirjoittama laulu, Henri Välikankaan ideoima keinutuoliakrobatiasoolo ja hänen sukunsa mystiset etiäiskokemukset. Kummitustarina löytyi näytelmään Instagramin kautta. Mukana on myös rakkaustarinoita ja puhetta ystävyydestä. Materiaali sai toisinaan yllättäviäkin muotoja. –Itselläni oli tuskainen monologi, eikä heti tullut mieleen, että siitä voisi tehdä konemusabiisin ja koreografian. On vaikuttavaa nähdä, miten asiat heräävät eloon muiden ihmisten kautta, Välikangas sanoo. Porilaisen Teatteri Taidepaskan näytelmä. Kantaesitys keskiviikkona 22.8. kello 19 Kulttuuritalo Annankatu 6:ssa. Ryhmä on porilaisten vuonna 2016 perustama, ja se pyrkii yhdistämään eri taidemuotoja. Tässä ryhmän kolmannessa näytelmässä on myös tanssia, akrobatiaa, videoprojisointeja ja ensimmäistä kertaa livebändi. Työskentelytapana on käyttää ryhmän henkilökohtaisia tarinoita ja dokumenttiteatterin menetelmiä. Ryhmään kuuluvat Milla Grönman, Annika Koivukorpi, Terhi Miettinen, Salli Salonen, Jutta Tilvis ja Henri Välikangas. Jos herää jokin ajatus asiasta, minkä haluaa elämässään vielä tehdä tai ihmisestä, jonka haluaa tavata, tee se! Miksi odottaa? Annika Koivukorpi