Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Vaalikone Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Arvio: Satu Helteellä on kyky loihtia luontokappaleista muotokuvia sydänlämmöllä

Kuvataide Suomuista siipisulkiin – myös karvoihin katsominen. Satu Helle Galleria Liisa Ekqvist, Noormarkku, 31. elokuuta saakka. Satu Helteen näyttelyllä on monitahoinen ja teoskokonaisuudelle uskollinen nimi. Galleria Ekqvistin loppukesässä todella nähdään metsän ja vesien asukkien laaja spektri suomuisista sulkaisiin ja monenlaisiin nisäkkäisiin. Pedagogisestikin värittyneen näyttelyn pääosassa ovat Suomen luonnosta löytyvät eläimet. Katsojan ominaisuudessa on jokainen näyttelykävijä siksi myös jännittävän äärellä: tunnistaako luontokappaleen vai ei? Vartioiko väylää lintu vai kala? Kalasteleeko rantakalliolla auringonsäteitä hylje vai hömötianen? Koputtaako kiven päällä tikka, vai palokärki? Pisteet rohkeudesta jaetaan katselmuksen lähtöasetelmasta. Eritasoinen tuotanto näyttäytyy Ekqvistillä sopuisasti rinnakkain. Satukirjamaailmojen ja lähes fotorealististen luontokuvausten risteämissä liikehtivät maalaukset ovat seitsemältä viime vuodelta, joiden aikana taiteilija on kehittänyt ilmaisuaan staattisesta sulavalinjaisempaan suuntaan. Parasta antia ovat pysähtyneisyydestä irti pyristelevät työt: Etenkin lintujen liikekieli muokkautuu lentokuvissa eloisammaksi, ja tämän vuoden tuotannossa on mukana rohkeampiakin kokeiluja. Kajoon päin – työssä on erityinen efekti, ikään kuin maalauspaletti olisi tuotu toisena ulottuvuutena osaksi teosta. Helteen aiherepertuaariin mahtuu taiteilijan sanoja lainatakseni ”silitystä silmille”: maalauksellisia hellyydenosoituksia laiskanoloisille hylkeille, huikea vedenalainen ahvenkuva Huiputus ja suomalaisen metsämaisemamaalauksen perinteelle nakuttava palokärkikuvaus nimeltään Etsin, etsin . Yhdeksän suloa maalaa katsojan eteen perheidyllin, keskittyen pehmoisen sorsaseurueen puuhiin. Valmiina valkoiseen –teoksen kuurapartaiselle pupulle Helle on sen sijaan maalannut vanhan haltian uppoutuneen katseen. Vaskikäärme taas voisi luonnossa aiheuttaa vilunväristyksiä, vaan osana öljymaalausnäyttelyä se on omiaan loihtimaan hymyn huulille. Havahdun ajattelemasta, kuka toivoisi toivoa käärmettä kotiseinälleen. Mutta sympaattinen pieni eläin kyseessä kuitenkin on, kuten muutkin Helteen muotokuvailemista olennoista. Löytyy kolmen huoneen katselmuksesta huumoriakin. Teos Ensi askeleeni käy silmille tahattoman koomisena. Herkäksi bambikuvaksi epäilemättä tarkoitetun maalauksen pääroolissa kyykistelee yllätetyksi tullut peuralapsi. Hämmentyneisyyden jakaa katsojakin: Näinkö helposti näkee ihminen eläimessä kaltaisensa? Juuri tämä tekee Helteen maalauksissa suurimman vaikutuksen—kyky loihtia luontokappaleista muotokuvia sydänlämmöllä. Syvää ymmärrystä ja empatiaa öljymaalaukset henkivät, herkkyyttä tunnistaa eläinten eri kasvot.