Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Uskonnollisessa islantilaiskylässä kukaan ei saa olla parempi kuin muut – Itsensä ylentäjällä on tulikuuma loppu Tapio Koivukarin upeassa uutuuskirjassa

"Ei Hyväniemi turhaan ollut hyväniemi, oli isäni Thórdur usein sanonut. Ehkä uhmallaankin ylpistellen, hyvän paikan asujaa monet kadehtivat. Kunnes kaikki muuttui, ja toiset kavahtivat Hyväniemen väkeä." Tapio Koivukarin (s. 1959) historiallinen romaani Poltetun miehen tytär sijoittuu noitavainojen aikaan Rantojen kihlakuntaan Islantiin. Romaani on ilmestynyt yhtä aikaa Suomessa ja Islannissa. Koivukari on ansioitunut islantilaisen kirjallisuuden suomentaja, ja hänen tuotantoaan on jo aiemminkin ilmestynyt islanniksi. Vuonna 2016 Runeberg-palkinnon saaneessa romaanissaan Unissasaarnaaja Koivukari kuvasi köyhän mökkiläisen 13-vuotiasta tyttöä, joka alkaa nähdä näkyjä ja saarnata horroksissa niin voimallisesti, niin että pian hänen julistuksensa ympärille syntyy pienimuotoinen herätysliike. Myös Poltetun miehen tyttäressä teologiksi kouluttautunut Koivukari tarkastelee uskonnollista joukkoliikehdintää. Hyväniemen Thórdurin aikuistuva tytär Margrét eli Manga osaa laulaa pitkiä runoelmia vanhoista sankareista niin valloittavasti, että laulun päättyessä kuulijat katsovat häntä ”kohottuneina ja kiitollisina”, kuin ravittuina. Hengenravinto tulee tietysti kirkon kannalta arveluttavalta suunnalta, mutta tolkun pastorit ymmärtävät kyllä perinteiden arvon, kunhan ne eivät riitele ja kilpaile kirkon opetusten kanssa. Mangan kannalta pahin tapahtuu, kun hänen isäänsä, toimeliasta ja menestyvää turskan- ja hainpyytäjää, aletaan syyttää noituudesta ja vaatia tuomiolle. Noidan tytär on tietysti noita hänkin. Janten laki jyllää myös Islannissa Romaani etenee kertojia vaihdellen. Isän ja tyttären lisäksi äänen saavat tapahtumavyöryn alkuun sysäävä piika Gudrún sekä kaksi hengenmiestä pastorit Thorvardus ja Tómas. Pastori Thorvarduksen jarrutteluista huolimatta paine Hyväniemen isäntää ja tytärtä kohtaan kasvaa, kun villihenget työntyvät kirkkoonkin ja kouristelevia ja kirkuvia neitosia kannetaan ulos kesken saarnan. Jokuhan henget on kirkkoon lähettänyt, ja tietysti se on vanhat riimut ja taiat parhaiten hallitseva ja niistä toimissaan hyötynyt Hyväniemen Thórdur. Tanskalais-norjalaisen kirjailijan Aksel Sandemosen muotoilema Janten laki jyllää väkevänä myös islantilaisessa pikkukylässä: kenenkään ei tule kuvitella olevansa parempi kuin muut. Itsensä ylentäjällä on tulikuuma loppu. Kun ihmisten elämä käy jatkuvaksi väärän ja oikean rajankäynniksi ja järjen ja uskon yhteensovitteluksi, joukkosuggestiota on mahdoton suitsia ja syylliseksi leimattu alkaa itsekin epäillä syyttömyyttään. Koivukari erittelee henkilöidensä mielenliikkeitä uskottavasti ja ymmärtäen. Kaiken hulluuden keskellä pastori Thómaksen ja nuoren Mangan rakkaustarina toimii hienosti tapahtumien tasapainottajana ja toivon ylläpitäjänä. Poltetun miehen tytär on siis myös rakkaustarina ja sellaisena vilpitön ja kaunis – eli aivan muuta kuin romaanin kansikuva viestii. Ei ihminen elä ainoastaan kuivakalasta Koivukaria on jälleen syytä kiittää elävistä maisema- ja miljöönäkymistä. Ihmisten työt ja toimet arkiaskareista pyhäisempiin hetkiin vaikuttavat oikeilta ja tosilta, ja sama pätee romaanin vanhahtavaan kieleen. Pastorit, kielen ammattilaiset, koristavat puhettaan ”lain nuuskalla” ja ”armon sulalla rasvalla”, mutta mukavilta kuulostavat myös Mangan havainnot ja aprikoinnit. Kantava ja monina variaatioina ilmenevä pääteema sanan voimasta näkyy ihmisten elämässä sekä hyvässä että pahassa. Romaanin mainio päätösidea julistaa tarinoinnin ikuista elämää, ja kirjallisuuden tehtävä tähdentyy jo romaanin alun joulunkuvauksessa: "Traanituikun valo ja toisaalta sana, ääneen luettu tai laulettu, tarinaa eteenpäin vievä tai taitavasti runomuotoon taottu. Kaikki ne lupasivat hengen voittoa aineesta ja valon pimeydestä." 282 sivua. Johnny Kniga, 2018.