Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Tapio Koivukarin romaanissa hysteria kasvaa noitavainoksi – Noitaroviolla on tärkeä viesti nykypäivään

Raumalaiskirjailija Tapio Koivukari kuvaa islantilaisia noitavainoja vasta ilmestyneessä romaanissaan Poltetun miehen tytär . Käräjien kuvaus tuntuu romaanissa niin uskottavalta, että on pakko kysyä, onko taustalla tositarina. Kyllä on, ja käytettävissä on ollut historiallisia lähteitä yleiskäräjien pöytäkirjoja myöten. Vaikka lukijan on helppo uskoa 1650-luvun islantilaisympäristön kuvaukseen, kirjailijan ajankuva haastoi. –Työ oli raskas tehdä, koska se maailma on niin outo ja itsellekin vieras. Piti kaivautua siihen; Koivukari sanoo. Uusi romaani sijoittuu samalle seudulle Islannin länsivuonoille kuin Koivukarin kirja Ariasman – ja kuvaa tapahtumia 50 vuotta Ariasmanin jälkeen. Noitavainot kuulostavat ehkä kaukaiselta aiheelta, mutta romaanin lukeminen saa ajattelemaan yllättävän paljon nykypäivää. Ideologioiden yksisilmäisestä seuraamisesta saattaa seurata pahaa jälkeä, olivat ne sitten uskonnollisia tai poliittisia. Koivukari käsittelee uskomuksia, yliluonnolliseksi koettuja tapahtumia ja uskontoa monesta näkökulmasta. Toisaalta niin taikuus kuin uskonto tuo ihmisille turvaa arvaamattomissa oloissa, toisaalta uskonnon nimissä saatetaan tuhota ihmisen elämä täysin. –Uskonto on joukkoon kuulumista. Aina kun jokin joukko rajataan, joku jää ulkopuolelle. Varsinkin uhattuna ollessa ihmisillä on pyrkimys tiivistää rivit ja katsoa, kuka on oikeasti meikäläisiä ja kuka ei, Koivukari sanoo. Hänen mielestään on naiivia ajatella, että ihmisten ongelmat johtuisivat uskonnosta. Kaikki sivilisaatiot ja kulttuurit ovat syntyneet uskonnon tukemina, vaikka uskonnosta irtaannuttaisiin myöhemmässä vaiheessa. –Hengellisyys on ensisijaisesti elähdyttävä, kohottava ja kannattava voima. Pirujen näkeminen on ennemminkin häiriö, Koivukari toteaa. Islannissa vanhat kansanuskomukset elävät yhä nykyään vahvemmin kuin Suomessa. Koivukari on kuullut useamman henkilön puhuvan täytenä totena esimerkiksi kallioilla asuvasta pikkuväestä. –Kyse on toisaalta ihmisen herkistymisestä itseä huomattavasti voimakkaamman luonnon äärellä. Ihmisestä tulee Islannissa hiukan aavistelevainen ja unia uneksuva, Koivukari sanoo. Hän kokenut asian omakohtaisesti asuessaan Islannissa juuri sillä seudulla, jota hän romaaneissaan kuvaa. Islannissa noitaoikeudenkäynneissä teloitetut olivat pääosin miehiä. Taikuudessa käytetyt riimukirjaimet olivat miesten tietoa. Tässä löytyy yllättävä yhteys Suomen suomenkielisiin alueisiin, joissa noidat myös olivat yleensä miehiä. Islantilaiskäräjillä käytettiin todisteena vannomista. Se perustui viikinkiajan heimoyhteiskuntaan, jossa ihmisen tärkein pääoma oli hyvä nimi. Hyvämaineinen syytetty löysi helposti vaaditut 12 henkilöä vannomaan, ettei hän ollut syyllistynyt noituuteen. Yhteisön kadehtimalle miehelle saattoi käydä karummin. Noitavainoissa teloitettiin Euroopassa 200 vuoden aikana kaikkiaan arviolta 50 000 ihmistä. Koivukari löysi vainoille yhden selittävän tekijän. Keskiajan lopulla ihmisten käsitys paholaisesta muuttui. Siihen asti kirkko oli pitänyt taikomista kansan harmittomana ja tehottomana taikauskona. Nyt alettiin opettaa, että noita pystyi todella vaikuttamaan asioihin, koska noidat olivat liitossa paholaisen kanssa. Koivukarista oli outoa, että myös protestantit alkoivat uskoa noituuteen. Miksi usko irrallaan temmeltävään piruun heräsi juuri kun kirkon oppeja oli alettu selkeyttää ja uudistaa? Hän arvelee, että läntisen kristikunnan jakauduttua kahtia paholaisella pystyttiin vahvistamaan viholliskuvaa: Me olemme enemmän oikeassa kuin nuo muut, jotka ovat enemmän paholaisen vallassa. –Noitavainojen esimerkki opettaa sen, ettei kehitys aina mene parempaan suuntaan. Jokin aika sitten pidettiin itsestään selvänä oikeusvaltiota ja demokratiaa. Nyt Euroopassakin ihmiset valitsevat itselleen hallituksia, jotka säätävät oikeusvaltiota ja demokratiaa oman mielensä mukaan, puhumattakaan suurvalloista, joissa on aika mielenkiintoiset johtajat tällä hetkellä, Koivukari toteaa. Uhattuna ollessa ihmisillä on pyrkimys tiivistää rivit ja katsoa, kuka on oikeasti meikäläisiä ja kuka ei.