Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine

Uusioporilaiset ihastuivat Kuukkariin – Vuorisen pariskunta pohti muuttoa vuosia, kunnes ratkaiseva puhelu tuli: "Se oli rakkautta ensi silmäyksellä"

Mustan takorautaisen portin takana tuikkii kaksi paria silmiä. Villakoirat Lyyli ja Doris ovat ottaneet Kuukkarin pihan omakseen nopeasti. Terrieri Nero sen sijaan nautiskelee arjesta pötköttämällä sisätiloissa. Kuudennen kaupunginosan sadan vuoden ikäinen puutalo ja pihasauna Raatimiehenkadulla kätkevät sisälleen kolme koiraa, lukuisia kitaroita, pianon, ukuleleja ja muuta taitelijapariskunnan tarpeellista tavaraa. Ja tavallaan kolme kerrosta. –Ihastuin tähän taloon, koska olen aina halunnut asua yhdessä kerroksessa, ettei tarvitse jatkuvasti ravata portaita. Ja asumme vain tässä yhdessä kerroksessa. Mutta kellarikerrokseen on mieheni Tapio jo suunnitellut treenikämppätilaa ja nyt hän on innostunut raivaamaan vinttiä sinne rakennettavan sauna-osaston tieltä. Olen ajatellut, että pitää ihmisellä näemmä olla aina joitakin projekteja menossa, naurahtaa Mirja Vuorinen ja katsahtaa miestään lämmöllä. Puoli vuotta sitten Vuoriset asuivat vielä Säkylässä. Muutto kuitenkin helmeili mielessä useita vuosia. Vuoristen mukaan jossakin selkäpiissä oli lähestulkoon aina tiedetty, ettei Säkylään jäädä loppuelämäksi. Tapio on viettänyt nuoruutensa Porin keskustan Aravien alueella, käynyt koulut Synkässä ja Riihikedossa, joten karhukaupunki oli tuttu paikka. Nuoriherra vain eksyi armeijan kurkkusalaatteihin Porin prikaatiin. Majurin inttireissu vain hieman venähti suunnitellusta ja kesti lopulta lähes 20 vuotta. Yhtäkkiä Säkylässä olikin vierähtänyt 30 vuotta. Koti ja ystävät tulivat rakkaiksi. Siksi kauan asuntoa Porista bongaillut pariskunta yllättyi iloisesti, kun tuttu kiinteistönvälittäjä soitti ja sanoi, että nyt on tullut myyntiin ihan teidän näköisenne kohde. Enää piti vain uskaltaa. –Asunto ei ollut vielä ehtinyt tulla edes julkiseen myyntiin, kun pääsimme katsomaan sitä. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Teimme keskiviikkona tarjouksen ja perjantaina se hyväksyttiin, kertovat Vuoriset salamarakkaudestaan. Samalla lailla rakastuivat Vuoriset toisiinsa 33 vuotta sitten. Parikymppinen heinolalainen Mirja näki Vierumäelle urheiluleirille tulleen kadettikoululaisen uimahousuissaan. Ja sekin oli sitten siinä. –Jos toden sanon, niin luulin häntä ensin erääksi toiseksi, yhdeksi uimariksi, nauraa Mirja hersyvästi. Pori-into oli niin suuri, että pariskunta omisti lopulta hetken aikaa kaksi taloa. Entiselle Säkylän-kodille löytyi lopulta uusi omistaja melko eksoottisesta paikasta. –Saimme tiedustelun talosta Lähi-idästä asti. Pidimme sitä ensin pilailuna. Mutta perheen edustaja kävi katsomassa taloa Suomessa ja kuulemma se oli kuvien ja selostuksen perusteella juuri oikeanlainen. Perhe muutti rekkalastin kanssa, kertovat Vuoriset. Poriin kotiutuminen on sujunut kaupungin sisäänpäin lämpiävästä maineesta huolimatta hyvin. Molemmat myös työskentelevät Porissa, Mirja Pilkkeellä ja Tapio Mehiläisessä. Vapaa-ajallakaan ei tule tylsää, sillä Mirja on jo löytänyt laulukuoroja, joihin hän haluaisi liittyä ja Tapiolla riittää entuudestaan tuttuja soittokavereita kaupungissa. Lisäksi hän käy lenkillä Porin metsässä ja testaa alueen golf-kenttiä. Taiteellinen pariskunta myös keikkailee sekä levyttää duona, jossa Tapio soittaa kitaraa ja Mirja ukulelea sekä huuliharppua. Molemmat taitavat myös laulamisen. Välillä kahden taiteilijapersoonan kodissa räiskähtelee, mutta pariskunta on oppinut myös sopimaan. Porilaisesta suoruudesta on ollut siinä hyötyä. –Olen hiljalleen ymmärtänyt, että Tapiolle on turha yrittää lähettää sanattomia viestejä tai mököttää. Paljon paremman tuloksen saa, kun sanoo vain suoraan tunteensa ääneen ja kiertelemättä, kertoo Mirja. –Minä olen aika suorasanainen. Jos rouva kysyy, että näyttääkö vaikkapa tämä mekko hyvältä, niin vastaan kyllä porilaisen rehellisesti. Se tulee jotenkin selkärangasta, myöntää Tapio. Paluumuuttajan silmiin Pori on vuosikymmenien poissaolosta huolimatta vaikuttanut erittäin tunnistettavalta. –Pori on muuttunut kymmenien vuosien aikana suhteellisen vähän. Mielestäni on kuitenkin hienoa, että Porin imagoon on alettu kiinnittää huomiota, että tämä ei ole musiikkitermein sanottuna jäänyt vain sinne nurkkakuntaiseksi menneisyyden Pori-rock-pitäjäksi. Nautimme siitä, kun kaikki on täällä niin lähellä. Olemme luopuneet toisesta autosta, kun täällä pääsee kaikkialle pyörällä tai kävellen. Kuukkarilaisina Vuoriset aikovat nyt myös pysyä. Enää ei ole tarkoitus muuttaa minnekään. Vuoriset puhuvatkin uudesta kodistaan vitsikkäästi loppusijoituspaikkana. –Emmekä kannata katujen asfaltointia, vaikka Mirja loukkasikin kätensä talvella kun hän liukastui jäisellä kotikadulla, kertoo Tapio Vuorinen kantansa paikalliseen kiistakapulaan.