Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Elina Wallinin kolumni: Äiti, lujettasko viäl vähä

Rauhalline hetki soffanurkas. Telkkarist ei tul viäl uutiset, eikä mittää muutakaa mainittavvaa. Pihal o jo oltu ja sisäleikit saa varrot hetke. Äiti o luvannu lukkee kirjaa. Olen valkannu se itte. Tilli Mössönpoika, Pikku toukka Paksulainen tai Koiramäkkii. Ei haittaa, vaik mää ole jo koululaine ja ossaa ittekki lukkee. Hetki tuntuu raukeelt. Tarina kulkee ettiippäi mu ympärilläni ja ennekaikkee miälikuvitukses. Kuvvii voi katel, mut ne o nii tuttui, et voi iha hyvi kuulustel silmäkkiini. Ehtoisi nukkumaa mennes lukuvalo napsahtaa pääl ja kirja vartoo jo lukijaas yäpöyräl. Varpaat o lämpymäs peito al ja sit Viisikot, Tiina ja Anna pääsee jatkamaa se kertast seikkailuus. Noni, valo poijjes, huikkaa äiti hee makuuhuaneestas käytävä toiselt pualelt. Joojoo, tää kappale ennää. Ja varkai seuraava. Sit valot poijjes ja uni ottaa valla. Jos seuraava aamu sattuu olemaa pyhävuarokaure pualel, voi aamunki alottaa lukemal. Ihanaa! Ole viime vuasin paljo funteerannu, mihe kaikkii se aika jakautuu nykysi, mikä enne käytettii lukemissee. Kui lukutaito heikkenee? Miksei lukemine kiinnost? Onko kaikki kirjat iha tylsii? Vaikee sannoo. Ole omalt osaltani koittanu eresauttaa kirjoje laajaa skaalaa tuattamal erisorttist lujettavvaa. Yllyttäny eläkeläisii lukemaa lastekirjoi, lapsii innostanu lukemaa murrekirjoi, muistuttanu kui kivalt tuntuu aikuisestaki kuulustel ko joku lukkee äänees. Ain ei siit hualimati ol semmone elämätilanne, et lukemine olis mahrollist. Olen ollu ittestäniki hualissani. Synnytykse jälkee en ol juurikaa kokonaist kirjaa saanu lujettuu. Kiinnostus ei riit, virta ei riit, eikä mikkää tunnu tempaava mukkaas. Toivon kumminki et tämä olis väliaikast vaa. Laps o innostunu viäl enämpi kirjoje syämisest, ko kuulustelemisest ja tutkimisest. Silti olen luattavaine. Jonaki päivän silmät syä kirjaa enämpi ko suu. Suamalaiset konmarittaa kirjahyllyjäs ja intoilee siit somes: En ost ennää yhtää kirjaa! Mitä siin samas konmaritukses heivataa syrjää? Kotimaine kirjallisuus? Kirjastot o yks mailma hianoimmist asjoist, mut kirjailijoitte ei valitettavasti kannat ottaa kynnää kättee pelkästäs kirjastoi varte. Jos kirjaostajat päättää sisustaa kirjat roskalaval, kirjallisuus häviää kokonas. Jokane ittel taik lahjaks ostettu kirja viästii kahtee suuntaa. Ostajal se antaa lukukokemukse, tekijäl uskoo tekemissee. Lujettasko sittenki viäl vähä?