Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Fuugan taide ja taito kukoisti Paavali Jumppasen konsertissa Teljän kirkossa

Musiikki Fuugan taide – Paavali & Bach. Die Kunst der Fuge 12.8. Teljän kirkossa. Paavali Jumppanen, piano. Suvi-illan Sävelhartaus -konserttisarja 5.8. -2.9. Pääteema etenee nautinnollisen vakaasti, ensin pianon keskirekisterin d-sävelestä, sitten viisi säveltä korkeammalta, pianotaiteilija Paavali Jumppasen aloittaessa yli kaksi tuntia kestävän Johann Sebastian Bachin musiikillisen ”testamentin” Die Kunst der Fuge . Teoksen rakenteellinen perusta on yhden ainoan teeman puitteissa esitellä kaikki kontrapunktiset keinot, jolla teemaa voidaan muokata. Kunst der Fuge on ”tyhjentävä” tutkielma fuugasta, moniäänisen musiikkityylin (polyfonia) tärkeimmästä ja kehittyneimmästä muodosta. Vaikka viisitoista fuugaa ja neljä kaanonia sisältävä teos on sointi- ja soittoteknisesti antanut monelle tulevalle säveltäjäsukupolvelle sävellysideoita, Kunst der Fuge itsessään on mitä mestarillisin taideteos. Jumppanen oli valinnut ”yleisöystävällisen” näkökulman osien esitysjärjestykseen. Kaanonien sijoittaminen fuugaosien (contrapunctus) lomaan oli musiikin vaihtelevuuden kannalta onnistunut ratkaisu, sillä Bach ei määritellyt soittojärjestystä eikä soitinta, jolla teos esitetään. Contrapunctus 1:en jälkeen nro 3, pääteeman käännöksenä toi vastakohtaisuutta edelliseen ja vaikutti suorastaan modernilta. Neliäänisen Contrapunctus 2:en pääteeman rytmiikka virkisti ja pianolla soitettuna äänet eivät puuroutuneet keskenään, mikä uruilla välillä tapahtuu kaikuisassa pauhussa. Contrapunctus 4 soi aikaisempia lohdullisempana ja Kaanon duodesimeissä (äänten keskinäinen etäisyys toisistaan) -osaan asti musiikillinen kauneus puhutteli. Tämä kaikki oli alkusoittoa. Jumppanen osoitti taituruutensa ja otti barokin sykkeen haltuunsa fuugan itsenäisten äänten hallinnassa Contrapunctus 9:ssä . Fuugan tiukat säännöt ja mielikuvituksen lento samassa paketissa. Äänet soljuivat Kaanon desimeissä -osassa pysäyttävien korostusten ympäröiminä. Canon per Augmentation -osassa sointikudos säilyi jämäkkänä, vaikka nopeat kuviot esitettiin hiljaisessa nyanssissa. Kosketuksessa oli cembalomaisen tarkkaa äänenmuodostusta. Päätösosassa kaksi ensimmäistä teemaa soivat pelkistetyn seesteisenä. Sitten oli B-A-C-H -teeman vuoro. Napakat sävelet päättyivät äkillisesti Bachin elinvoiman ehtyessä. Teoksen julkaiseminen jäi pojalle, Carl Philipp Emanuelille .