Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Kirjailijat puhuvat Porissa tulevaisuudesta – Anni Kytömäki kertoo, mitä voi tehdä, jos tulevaisuus ahdistaa

Tulevaisuus on sana, joka herättää monissa nykyään lähinnä ahdistusta ja syvää huolta. Kirjailija Anni Kytömäki uskoo ihmiskunnan elävän parhaillaan murroksen keskellä: –Ehkä kaikki ihmiset kaikkina aikoina ovat ajatelleet elävänsä ennen näkemättömiä aikoja. Toisaalta mielestäni nykyään olemme enemmän murroskohdassa kuin aikaisemmin, kun ottaa huomioon esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisen. Kytömäki puhuu Porissa torstaina kirjaston Kirjojen yö -tapahtumassa, jonka teemana on tulevaisuus. Moni näkee ihmiskunnan tulevaisuuden synkkänä, ja nykyään puhutaan ihmisten ilmastoahdistuksesta. Kytömäki on kantanut murhetta luonnon puolesta jo kauan ja tietyllä tavalla myös turtunut siihen. –Joskus nuorempana ajattelin esimerkiksi joistakin metsäalueista, että jos tämä metsä joskus hakataan, en pysty enää elämään. Mutta niitä metsiä on hakattu – ja tässä elän. –En tiedä muuta lääkettä kuin että yrittää tehdä edes jotain jonkin asian eteen: lopettaa esimerkiksi lentokoneella matkustamisen, maksaa ympäristöjärjestön jäsenmaksua tai suojelee oman metsänsä. Kaikilla ihmisillä on jotain mahdollisuuksia lääkitä sitä ahdistustaan. Ei tarvitse heti toimia kaikilla mahdollisilla tavoilla, vaan voi aloittaa jostakin ja vähitellen lisätä haasteita itselleen, Kytömäki sanoo. Voi sanoa , että tulevaisuus oli syy Kytömäen ensimmäiselle romaanilleen Kultarinta . Moni näki romaanin pohjalta tehdyn näytelmän tänä vuonna Porin teatterissa. –Halusin saada ihmiset ymmärtämään, mitä luonnonsuojelun taustalla on. Se saatetaan kokea pienen marginaaliryhmän toiminnaksi. Kultarinnan kautta halusin avata sitä ajattelumaailmaa ja ihmistyyppiä, joka huolestuu luonnosta, Kytömäki sanoo. Ei ihme, että moni lukija löysi kirjasta kaikua ajatuksilleen. Vaikka romaani sijoittuu historiaan, Kytömäki ajatteli kirjoittaessaan nykyisyyttä ja sitä, mihin hän haluaisi meidän ajassamme vaikuttaa. Hahmojen mielissä pyörii Kytömäen omia tai hänen lähipiiristään tuttuja ajatuksia – mutta aina historiaan sopivalla tavalla. Huoli luonnosta ei nimittäin ole uusi ilmiö. Taustatyötä romaaniin tehdessään Kytömäki yllättyi itsekin siitä, kuinka luonnonsuojelusta keskusteltiin jo yli sata vuotta sitten – ja varsin modernein ja kärkkäin sanankääntein. Kytömäki uskoo, että kirjailijoilla ja kirjallisuudella on vaikutusmahdollisuuksia. Ovathan romaanit vaikuttaneet hänen omaan ajatteluunsakin nuoresta asti, Marjatta Kurenniemen metsäsaduista Jean Heglandin dystopiaan Suojaan metsän siimekseen . Vaikutuksen kirjailijaan teki myös metsäteollisuuden levittäytymistä syrjäseuduille kuvaava Matti Pulkkisen Ja pesäpuu itki . –Mielestäni fiktiolla pitääkin olla jonkinlainen sanoma. En itse jaksa lukea kirjoja, joissa ei yritetä jollain lailla parantaa maailmaa. Sen ei tarvitse olla maailmoja syleilevää, mutta jotain pientä osaa maailmasta tulisi saattaa paremmaksi, Kytömäki sanoo. Hän haluaa, että tarinat paitsi viihdyttävät myös jättävät jälkensä: esimerkiksi jonkin uuden ajatuksen tai halun toimia jonkin asian puolesta. Kirjailijana Kytömäki on aina ollut kiinnostuneempi historiasta kuin nykyajasta. Hänen Kivitasku -romaanissaan liikutaan kolmella aikatasolla ja pohditaan sitä, miten menneisyys ja sen sattumanvaraiset tapahtumat vaikuttaa nykyisyyteen. –Menneisyydellä on meihin pohjimmiltaan suurempi valta kuin tulevaisuudella. Menneisyys määrittää perimän kautta meidän persoonaamme, ja monenlaiset esivanhempien ratkaisut vaikuttavat esimerkiksi siihen, missä päin maailmaa asumme ja millainen ympäristömme on. Tulevaisuus on suuri sana. Merkitseekö se Kytömäelle pelonaihetta, mahdollisuutta vai työkenttää? –Varmaan noita kaikkia. Henkilökohtaisella tasolla on kaikenlaisia suunnitelmia ja ajatuksia tulevaisuudesta, mutta siellä taustalla väijyy se suuri, pelottava ajatus siitä, mitä maailmalle tapahtuu. Näiden ristivedossa täytyy yrittää sinnitellä ja löytää oma tapansa olla olemassa siten, ettei vaivu epätoivoon muttei myöskään ryhdy itsekkääksi ja tyydy elämään elämäänsä muista välittämättä, Kytömäki vastaa. Anni Kytömäki Porin Kirjojen yössä torstaina 16.8. kello 18.30: Tarinankerronta ja tulevaisuus – miten historiallinen romaani voi kommentoida nykypäivää?