Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri Live

Veneiden hautausmaalle on kerätty jo kymmeniä hylättyjä porilaispursia – "Kyllä veneen sielu menee täällä vähän pilalle"

Tänne kesälaineiden hyväilemät päätyvät. Soraiselle pihalle Ulasooriin. Porin kaupunki antoi keväällä ukaasit, että luvattomasti ja väärillä paikoilla olevat veneet on vietävä pois tai ne siirretään. Nyt on siirrytty sanoista tekoihin ja varoituksista käytäntöön: toistakymmentä paattia on nostettu vedestä ja kuljetettu kaupungin varikolle. Ja lisää on vielä tulossa. Siivousoperaation nokkamies Ismo Ahonen kertoo, että tähän mennessä hylättyjä veneitä on käyty siirtämässä pois muun muassa Mäntyluodon rannoilta, Reposaaresta, Hanhiluodosta, Joutsijärveltä ja Enäjärveltä. Siivoustyöt jatkuvat edelleen. Mikään ei kuitenkaan katoa niin, ettei sitä voisi vielä löytää. Sen vuoksi kaikki on tarkasti kirjanpidossa ylhäällä: milloin vene on tuotu varikolle, minkä näköinen se on, missä kunnossa ja mistä se on löydetty. Tutulta vaikuttavan omaisuutensa saa takaisin, kunhan lunastaa sen rahaa vastaan. –Mitään vihaisia puheluita ei ole vielä tullut, vaikka olemme siirtoja toteuttaneetkin. Ehkä tämä kertoo siitä, että ihmiset ovat kuitenkin pääosin tyytyväisiä, että rantoja ja nurkkia siivotaan, naurahtaa venetädiksi itseään huumorimielessä tituleeraava projektityöntekijä Hanna Laurila-Nokelainen . Surullisen harmaalla pihamaalla nököttää samassa läjässä moottoripaattia ja purjevenettä, puista ja kuttaperkkaa. Kaikenkuntoisia, -kokoisia ja -näköisiä. Ahosen ja Laurila-Nokelaisen mukaan siivoustöissä on pohjimmiltaan kyse tasapuolisesta kohtelusta. Ei ole reilua, että suurin osa veneen omistajista maksaa sääntöjen mukaan venepaikastaan maksuja ja huoltaa venettään samalla, kun toiset lojuvat laitureissa ilmaiseksi tyhjän pantteina. Lisäksi roskaaminen ei ole sallittuja, olipa roska sitten minkä kokoinen tahansa. Ja sellaiseksi osa hylätyistä veneistä on aikojen saatossa ehtinyt jo muuttua: romuksi. –Kyllä sen huomaa, että kun olen käynyt veneitä merkitsemässä ja rannoilla kyselemässä, että tietääkö kukaan kenen vene tämä on, niin pyöritellään vain päätä. Sitten kun olen tullut kuljetuspalvelun kanssa hakemaan niitä, niin eipä ollut enää kuin muutama vene odottamassa. Kyllä on paatteja lähtenyt liukkaasti omatoimisestikin, toteaa Laurila-Nokelainen. Osalla veneistä on myös melko surullisia tarinoita taustallaan. Aina ihmiset eivät edes tarkalleen tiedä, mitä he omistavat. –Toisinaan käy niin, että omistajuus on siirtynyt esimerkiksi perikunnalle. Vene saattaa sitten siirtyä jollekin sukulaiselle, joka ei osaa purjehtia eikä edes asu täällä päin. Välillä saamme selvitettyä, että kenelle vene kuuluu tai on kuulunut. Kun olemme soittaneet ja kertoneet tilanteesta, niin toisesta päästä on ihmetelty, että ai onko sellainen vene minun nimissäni ja missä se mahtaa olla, kun ei olla edes tiedetty koko asiasta, kertovat Ahonen ja Laurila-Nokelainen. Jos veneille ei löydy oikeaa omistajaa, ne huutokaupataan tai viedään lopulta romutettaviksi. Ahosen arvion mukaan huutokauppaan aletaan todennäköisesti vasta ensi keväänä, kun venekuume valtaa jälleen kesää odottelevat mielet. Oikealla hoidolla ja kätevillä käsillä monesta Onnista ja Allista sukeutuisi vielä vesikelpoinen alus. –Kyllä veneen sielu menee täällä vähän pilalle. Vedessähän näiden pitäisi olla mieluummin kuin mölllöttää täällä kuivalla maalla. On tämä hieman haikea paikka, toteaa Ahonen.