Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Arvio: Yleisö eli mukana Kreutzer-sonaatissa

Kun sanat loppuvat. Kamarimusiikkikonsertti 10.8. Kulttuuritalo Posellissa. Rauma Festivo 7.–11.8. Etukäteen ajatellen Ludwig van Beethovenin Kreutzer-sonaatti on täky, joka kuuluu klassisen musiikin TOP10:n joukkoon. Se on konserttikäynneissä listalla MUST, teos, joka pitää kuulla. Aika harvan kohdalla Rauman seudulla näin oli, koska Posellin sali oli noin puoliksi täynnä ja näistäkin kuulijoista parikymmentä Festivon taiteilijoita, henkilökuntaa ja nykyisiä tai entisiä hallinnon jäseniä. Ei hätää, konserttiin tulleet eläytyivät sitäkin innokkaammin sonaatin villiin menoon. Kreutzer-viulusonaatti esitettiin tuntemattoman sovittajan sovittamana jousikvintettona. Kamus-kvartettia ( Terhi Paldanius ja Jukka Untamala , viulu, Jussi Tuhkanen , alttoviulu ja Petja Kainulainen , sello) vahvisti sellisti Johannes Rostamo . Kvintetti istui sananmukaisesti lauteilla, niin kuuma salissa, kesän toistaiseksi viimeisenä hellepäivänä, oli. Alkuperäisen viulu-piano -sonaatin tekstuurin virtuoosisuusvaatimukset on kirjoitettu kvintetin jokaisen jäsenen stemmaan. Koraalimainen avaus oli tyyntä ennen myrskyävää prestoa. Rouhea ensi osa eteni vauhdikkaasti Terhi Paldaniuksen viulun viitoittamana. Kiperät kuviot saivat kipakat repliikit vastaukseksi kvintetin muilta jäseniltä, sekä vuorotellen että yhtä aikaa ensiviulun kanssa. Pianolle kirjoitetut oktaavit sahasivat yksituumaisesti edestakaisin sellisteillä. Hitaan osan teema ja neljä muunnelmaa istuivat levollisesti, vaikka rytmiikan poljento sykki iskuttomalla tahtiosalla. Ainoastaan duurimuunnelmassa rytmiikka kaksi vastaan kolme säveltä oli karata omille teilleen. Finaalissa kuultiin solistista tulitusta koko kvintetiltä. Välillä käytiin hiljaisessa nyanssissa ja sitten tarantellan kiihkeä ravi käyntiin uudelleen. Brasilialaisen kansanmusiikin sielu (alma brasileira) avautui Johannes Rostamon ja Ismo Eskelisen esittämässä Radamés Gnattalin Sonaatissa sellolle ja kitaralle . Brasilian kuumat rytmit saivat seurakseen kiihkeät teemat ja yleisö oli täysin otettu. Konsertti oli yksi tämän festivaalin taiteellisista huipennuksista, eikä vähiten Aulis Sallisen laulusarjan Tuulinen talvi Provencessa eli Requiem läheisen kuoltua , ansiosta. Kajsa Dahlbäck , sopraano ja Aura Go , piano musisoivat Paavo Haavikon tekstin koskettavasti eloon. Teoksen kolme välisoittoa ja kehtolaulu soivat Jan Söderblomin , viulu ja Ismo Eskelisen kitaran virtuoosisina ja useimmiten traagisina säkeinä. Viululla, pianolla ja hyräillen esitetty kehtolaulu päätti sävellyksen rikkumattomaan hiljaisuuteen.