Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Ugh! Näillä hartioilla lepää Porisperen järjestyksenpito

Olo on aika turvallinen puiston penkillä, kun ympärillä on yhteensä toista sataa vuotta turvallisuusalan kokemusta. Jotakin hassua joukkiossa silti on. Porisperen järjestyksenvalvonnan ydinjoukosta nimittäin vain kolme tekee turvallisuusalan töitä edelleen päivätyökseen, muut ovat löytäneet uran muualta: viereltä löytyy muun muassa tuotantoesimies, palveluesimies, myyntipäällikkö, kasvatus- ja hoitotyön johtaja, ammattinyrkkeilijä. Kaikkia kuitenkin yhdistää yksi asia: halu tulla joka kesä uudelleen festareille töihin. Mitäs tää ny o? –Se on vähän kuin ei töissä olisikaan. Saa tavata tuttuja, kuulee hyvää musiikkia ja saa muutaman euronkin. Parasta on se, kun meillä on kokemusta niin paljon tässä porukassa, niin tunnemme porilaisia aika lailla parikymppisestä seitsemänkymppiseen. Se tuo myös festariin rauhallisen otteen. Kun tuntee kaikki, myös ne mahdolliset häiriköt, niin selviämme lähes aina ilman voimankäyttövälineitä, selostaa Teemu Niemelä . Turvallisuuspäällikkö Kalle Leppäsen mukaan Porisperen järjestyksenvalvojat ovat kuin hyvä kaveriporukka. Porispereä he kehuvat rauhallisimmaksi festariksi Suomessa. –No ehkä Suviseurat saattaa vielä viedä voiton rauhallisuudessa, epäilee Jori Saine . Keltanokatkin mahtuvat järjestysjoukkoihin. Jos epävarmuus iskee, voi radiolla koska vain pyytää kokeneempaa tulemaan paikalle. Leppäsen mielestä turvallisuusalan tärkein osaaminen ei liitykään fyysisyyteen, vaan puhumisen taitoon. –Viime vuonna kun teimme muutaman poiston alueelta, niin jokainen kätteli meidät ulos lähtiessään. Että kiitoksia. Nauroimme parini kanssa, että onko tämä tottakaan, muistelee Saine. Muitakin hauskoja muistoja on Porispere-konkareille ehtinyt kertyä. Esimerkiksi erään kerran oli festivaalin aikaan sateista ja Kirjurin maa mutainen. Whatsapp-ryhmässä viestitettiin, että keliin kannattaa varautua. –No eikös sitten pari nuorempaa kaveria ilmestynyt töihin valkoisissa tennareissa varpaillaan kävellen. Katseltiin vähän, että ai nuo sitten valitsitte, nauravat Leppänen ja Niemelä. –Aika harvan festarin turvallisuuspäällikkö ja promoottorit ovat juosseet ja törmäilleet moshpitissä mukana. Yhden toisen biisin aikana aloin vähän katsella, että siellä keskellä seisoi sellainen aika uskottavan kokoinen jenkkifutiksen harrastaja, joka ei todennäköisesti ollut ihan ymmärtänyt tätä moshpitin ideaa. Häntä oli varmaan siinä sitten vähän tönitty myös, ja häntä alkoi sapettaa. Siinä lenteli mustafarkkuista porukkaa, kun sellainen kaveri alkoi tuuppia takaisin. Mutta ei siinäkään käynyt mitään, naurahtaa Leppänen muistolleen. Järjestyksenvalvojille kuuluu myös alueiden tarkistus. Joskus matkalla löytyy odottamattomia kohtaamisia elokuun iltahämärissä. –Kiersimme kerran festivaalialuetta ja minulla oli erittäin tehokas taskulamppu mukana. Sattui sellainen hiljainen hetki, ja osoitin valolla läheiseen kuusikkoon käyskennellessämme. Yhtäkkiä valossa näkyi valkoinen naama ja kuului huuto, että sammuta lamppu! Kuusen juurella oli nainen kyykyssä, hätä oli tainnut yllättää. Herrasmiehenä sammutin lampun ja totesimme parini kanssa, että tämä asia taitaa olla kunnossa, nauraa Tomi Vainionpää .