Ladataan
Pääaiheet Verokone 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Oliko meillä tässä täydellinen rockbändi?

Neworleansilainen viisikko Hurray for the Riff Raff tempaisi Jokilavalla tunnin konsertin, joka pani miettimään täydellisen rockbändin olemusta. Oliko meillä kenties tässä sellainen – tai edes jotain sinne päin? Seuraavassa on Porin keikalta kolmetoista ponttia, joilla teoriaa voi yrittää perustella. 1. Bändillä on oma ääni. Se ei viime kädessä kuulostanut Porissa keneltäkään muulta kuin itseltään. 2. Alynda Segarrassa bändillä on voimakas ja karismaattinen keulakuva. Segarra antoi puertoricolaisen taustansa näkyä ja kuulua lavalla. Englantia hän lausui kuin tv-sarjasta Rimakauhua ja rakkautta tuttu Ramona. 3. Hurray for the Riff Raff on nyt juuri oikeassa kehitysvaiheessa. Sillä on takanaan ensimmäinen todellinen mestariteos The Navigator , mutta se on vielä pienten ja keskisuurten lavojen bändi. Se on aito ja rosoinen kuin The Rolling Stones uransa alkuvaiheessa. Ainakin Porissa kaikki diivailun elkeet puuttuivat. 4. Bändissä oli särmää ja kynttä, mutta myös huumoria. "Olemme Amerikasta, mutta tulemme ystävällisissä aikeissa", Segarra kuulutti alussa. 5. Biisit kestävät lähemmän tarkastelun. Skaala ulottui Living In The Cityn tyylikkäästä popista jopa tomwaitsmäiseen vääntöön. 6. Aurinko tuli esiin, kun Hurray for the Riff Raff aloitti. 7. Bändillä on tarina, ja sen ura on ollut vaihteleva. Yhtye on siirtynyt folkin ja countryn jälkeen sähköiseen kauteen kuten Bob Dylan vuonna 1966. 8. Bändi näytti rockbändiltä. Kitaristi Jordan Hyde muistutti lavalla Velvet Undergroundin Sterling Morrisonia tai Jefferson Airplanen Jorma Kaukosta vuonna 1967. 9. Punkin henki oli läsnä. Tulisilmäinen Segarra hyppi lavalla kuin Puerto Ricon Patti Smith . Mustan nahkaminihameen alta näkyi reiteen tatuoitu ruusu. 10. Sanoma on kunnossa. Itseään protestilaulajaksi kutsuva Segarra julisti Porissakin vahvasti vapauden, veljeyden ja tasa-arvon aatteita. 11. Lainaukset olivat fiksuja. Esimerkiksi The Doorsia vilahteli sekä teksteissä että soitossa. 12. Bändi osasi yllättää. Hurray for the Riff Raff päätti keikkansa Bruce Springsteenin Dancing In The Darkiin . 13. Pa'lante! Setin viimeinen oma biisi oli Pa'lante (eteenpäin), klassikko jo syntyessään. "Punkin henki oli läsnä. Tulisilmäinen Alynda Segarra hyppi lavalla kuin Puerto Ricon Patti Smith. Mustan nahkaminihameen alta näkyi reiteen tatuoitu ruusu." Jokilavalla lauantaina