Ladataan
Pääaiheet Verokone 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

James Bluntin viihdytysajot osuivat ja upposivat – sympaattista brittitähteä eivät häirinneet tekniset ongelmatkaan

Etukäteen riitti jonkin verran polemiikkia siitä, kuinka tarpeellinen kaveri keskitien brittiläinen poppari James Blunt on Pori Jazzin perjantain pääesiintyjäksi. “Juurihan” tuo esiintyi jazzeilla neljä vuotta sitten. Toisaalta miehen viihdyttäjän kyvyt olivat vielä monella hyvässä muistissa. Varttia yli kymmeneltä alkanut konsertti käynnistyikin kunnon viihdytysajoilla. Sinne tänne säntäilleellä tähdellä oli niin kova vauhti päällä, ettei tekniikka valitettavasti pysynyt mukana. Konsertin alku kärsi pahoista äänentoisto-ongelmista. Esimerkiksi kitara ei kuulunut aluksi ollenkaan, laulut katosivat ja soundi oli kokonaisuudessaan ahdistavan ”tumppu”. Mutta eipä tämä The Afterlove -albumiin (2017) nojaavalla maailmankiertueella viilettävää Bluntia isommin näyttänyt haittaavan. Illan avanneesta Heart to Heartista lähtien sympaattinen artisti tuntui olevan lavalla kuin kotonaan. Yhtye itse tuntui suhtautuvan ongelmiin lähinnä huvittuneesti, ja hyvä niin. Isompi tuskailu olisi heijastunut myös yleisöön. Ja onneksi soundi parani koko ajan keikan edetessä. Bluntilla on sana ja itseironia hallussa tunnetusti Twitterissä, ja kyllähän suu soi sukkelaan myös lavalla. Kolmen kappaleen jälkeen saatiin nauttia ensimmäisestä välispiikistä, joka kuului tietysti suomeksi: ”Hyvää iltaa, Pori!” Blunt myös kiitteli jazzkansaa selvällä suomella ja uhitteli, ettei aio soittaa vihattua ja rakastettua megaballadiaan You’re Beautifulia (2005) tällä kertaa lainkaan. Ja tulihan se sitten kuitenkin. Alun kiihdytysajon jälkeen Blunt alkoi muutenkin esitellä herkempää puoltaan. Tarjolla ei ehkä ollut suurta taidetta, mutta kieltämättä herran popkappaleissa piisasi tarttuvia melodioita ja koukkuja ihan kotitarpeiksi. Kappaleisiin alkoi myös löytyä konsertin edetessä yhä näpsäkämpää svengiä. Alun kevyillä popralleilla konsertti ei olisi loppuun asti kummoisesti kantanutkaan. Kantaaottavuuttakin riitti, kun Blunt esitti Donald Trumpista kertovan kappaleen. Samalla videoscreenille heijastettiin kuvastoa raunioiksi tuhoutuneesta kaupungista ja pakolaislapsista. Ilta osoitti, että parhaimmillaa Blunt on nimenomaan herkistelijänä. Kun Same Mistaken kauniit folk pop -sävyt hellivät areenaa, ei Bluntin palkkaaminen jazzeille tuntunut enää mitenkään huonolta idealta.