Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Pori Jazz

Etsimme Kirjurinluodon kovinta jazztietäjää – kokeile, miten selviät kysymyspatteristosta

Jazz on musiikkigenreistä koukeroisimpia, ja perinteikäs Pori Jazz -kansa asettuu juurtuneen käsityksen mukaan Suomen kesän festariyleisörivin musiikkitietoisempaan päähän. Vaan pitääkö yleistys enää nykyään paikkansa? Musiikkifestivaaleilla käydäkseen ei tietystikään tarvitse olla Sibelius-Akatemian käynyt audiofiili, päinvastoin, mutta asia vaatii silti selvitystä. Satakunnan Kansa jalkautui Kirjuriin torstaina seitsemän satunnaiskysymyksen knoppipatteristolla varustettuna. Löytyisikö vieraiden seasta sofistikoitunutta musiikkitietoa, tai jopa kruunaamaton jazzguru, joka hoitaa kysymysten ristitulen puhtaasti? Torstain taivas on pilviharson peittämä, mutta alkuviikon hellelukemat ovat ajaneet jazzyleisöä silti pitkälti varjojen suojiin. Kuka täällä tietää jazzista? Päälavan edestä nousevalle rinteelle asettuneen miesseurueen sormet osoittavat kohti Jere Ventoa . Hän kertoo harrastavansa kielisoittimia, ja Pori Jazzissakin on käyty jo reilut kymmenen kertaa. –Kun vierailee ulkomailla, niin uudesta kaupungista pitää aina löytää paikallinen jazzklubi, Vento kertoo. Lupaavaa. Ensimmäiseen kysymykseen oikea vastaus löytyy sukkelasti, mutta sitten tulee useampi haksahdus. Viimeiset kolme kysymystä hän hoitaa kunnialla. Lopullinen rivi on neljä oikeaa vastausta seitsemästä. –Pahimmat mokat tuli juuri varsinaisissa jazzkysymyksissä, jää kyllä harmittamaan, hän pohtii. –Veikkaan, että voi täältä hyvinkin lyötyä kovempi tietäjä. Hyvä alku mutta kierros jatkuu. Seuraavaksi vastausvuoroon asettuu retkituolilla pönöttävä Hannu Jokinen . Hän paljastuu todelliseksi kokemusasiantuntijaksi – nämä ovat Jokisen 50. jazzit, kyseessä on juhlavuosi. Osa kysymyksistä tuottaa silti vaikeuksia. Sormet sukivat partaa tiheään, kun Jokinen palaa vuoteen 2003. Hän kertoo olleensa seuraamassa tuolloin Tarja Halosenkin jammailuja, mutta James Brownin kappaleen nimi ei tule mieleen. Tulos on lopulta kolme oikein. Pienen hakemisen Jokinen laittaa helteen piikkiin, aurinko pehmentää pään. Hän uskoo silti, että Kirjurinluodossa on edelleen visakysymykset selättävää taattua jazztuntijuutta. –Ihan varmasti löytyy kovempia tietäjiä, käy täällä sellaista väkeä edelleen joka ei osaa olla pois, on vaan pakko tulla. –95 prosenttia vieraista ei kyllä taida tietää näistä jutuista enää nykyään yhtään mitään, Jokisen ystävä Kari Lehto tokaisee vierestä. Päälavalla Paperi T räppää samaan aikaan eromurheista. Jokinen huomauttaa, että ei tämäkään jazzilta kuulosta. Sitten pitää testata nuoremman polven yleisöä; Roope Palveelle nämä Jazzit ovat ensimmäiset. Hän kertoo kuitenkin käyneensä yliopistossa länsimaisen populäärimusiikin historiaa käsittelevän kurssin, joten mahdollisuudet ovat olemassa. Palve saa lopulta niin ikään kolme oikein. –Aika heikkoa, Palve pohtii tulosta. –Toivon että löytyy parempaa tietoa, muuten on vähän mälsää yleisöä. Seuraavaksi piinapenkkiin pääsevät Marke Koskelin ja Linda Jansson-Färm . Tukijoukkoina toimivat Jani Kaarlela ja Klaus Färm huikkaavat vieressä vinkkejä. Naiset ovat hyvin oikeilla jäljillä monessa kysymyksessä, mutta tulos jää jälleen harmillisesti kolmeen. Sekin on toki mallikas tulos, mutta vähitellen alkaa epäilyttää. Missä Kirjurinluodon jazzguru voisi piileskellä? –Etsi joku kenellä on pitkät harmaat hiukset, Jani Kaarlela neuvoo, ja kuvailee hipihtävien jazz-konkarien habitusta. –Ne voi toisaalta mennä tässä vaiheessa päivää jo aika leveällä raiteella, Marke Koskelin lisää. Otamme Kaarlelan neuvosta vaarin. Ja kuin taikaiskusta, vain minuuttien kuluessa eteen tupsahtaa hopeanharmaa kuontalo, jonka oranssipaitainen omistaja kulkee lupaavan reteästi. Nyt tai ei koskaan. Anteeksi, saako häiritä? Vastaus kuuluu englanniksi, lämpimän hymyn saattelemana. Miehen kaulassa roikkuu passi, jossa lukee Burt Bacharach – All Access. Hän on David Coy , Bacharachin 11-henkisen yhtyeen basisti. Nyt taisi tosiaan löytyä tietäjä, vaikka liikutaankin visailun idean kannalta hieman harmaalla alueella. Coy on suuntaamassa tekemään keikkaa edeltävää sound checkiä, eli erityisen leveillä raiteillakaan ei taideta vielä rullata. Hän ennättää osallistumaan pikaisesti visailuun. Synkoopit ja jazz triot ovat vähemmän yllättäen Coylla hallussa, mutta Pori Jazzin historiaa koskevat kysymykset aiheuttavat vaikeuksia. Tuloksena on viisi oikeaa vastausta seitsemästä. Päivän parhaat pisteet, mutta täysi lottorivi jää uupumaan. Basistivitsinkin tässä voisi laukoa. –Olisi pitänyt varmaan olla täältä päin, jotta olisin tiennyt kaikki, Coy naurahtaa. Nyt on pakko myöntyä, suvereeni jazzguru jää tällä kertaa kruunaamatta. Tosin vika taitaa olla vastaajien sijaan kysymyksissä. Piinapenkkiselvitys viittaa joka tapauksessa siihen, että Kirjurinluodosta löytyy edelleen kunnioitettavan paljon perusvarmaa jazztuntemusta. Vaikka sitten Paperi T:n keikan aikana. 1. Mitkä kolme soitinta on perinteisesti yleisimmin mukana jazz triossa? 2. Minkä hittikappaleen tahtiin Tarja Halonen jammaili lavalla soul-legenda James Brownin kanssa Pori Jazzeilla vuonna 2003? 3. Mikä on Recording Industry Association of American (RIAA) mukaan kaikkien aikojen myydyin jazz-albumi? 4. Mikä oli jazzissa yleisesti ottaen suosituin puhallinsoitin ennen saksofonin läpimurtoa? 5. Minkä soittimen Porin kaupunki antoi ilmaiseksi järjestäjien käyttöön ensimmäisillä Pori Jazzeilla 1966? 6. Mitä tarkoitetaan synkoopilla? 7. Mikä kangaskassillista urbaania ihmistä kuvaava termi on saanut alkunsa jazz-slangista? Vastaukset: 1: piano, kontrabasso ja rummut, 2: Brownin kappale Sex Machine, 3: Miles Davis - Kind of Blue (1959), 4: Klarinetti, 5: Flyygelin 6: Synkooppi on musiikissa normaalisti painottoman iskun painotus, 7: Hipsteri. Jazz-slangissa syntyi coolia tai siistiä tarkoittava sana hep, josta syntyivät johdannaiset hepcat ja hepster.