Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Porilaine Kulttuuri

Porin ensimmäisiin kuulunut luksusauto hurmaa edelleen ohikulkijoita – ja tarjoaa yllättävän hyvät kyydit

Vuonna 1920 Porissa haukottiin henkeä, kun kaupunkiin saapui jota ennennäkemätöntä. Siinä missä tavalliset kaupunkilaiset kulkivat vielä hevoskyydillä, Erik ja Karin Rosenlew olivat ostaneet käyttöönsä automobiilin. Eivätkä aivan mitä tahansa kotteroa, vaan Rolls-Royce Silver Ghostin. Porilaiselle mahtisuvulle niitä saapui Englannista itse asiassa peräti kolme kappaletta. Rolls-Roycet olivat jo tuohon aikaan todellisia luksusautoja, joten autokauppa oli melkoinen varallisuuden osoitus. Tilaus autoista tehtiin helsinkiläisen autoliikkeen kautta jo vuonna 1916, mutta ensimmäinen maailmansota viivytti autojen toimitusta vuosilla. –Varsinaista rekisterikilpijärjestelmää ei vielä ollut, mutta yksi Rolls-Royce sai kilven Björneborg 1 ja toinen Björneborg 2. Kolmannen kilvestä minulla ei ole tietoa, sanoo Bernt Ehrnrooth , jonka äidin isoisä Erik Rosenlew oli. Ehrnrooth osti Rolls-Roycen takaisin sukuun vuonna 2010, kun Svartvikin automuseo laittoi sen myyntiin. Hänen isoisänsä oli myynyt sen pois 1950-luvulla, minkä jälkeen auto oli ennen museota ollut vaatevalmistaja Reiman johtajan omistuksessa. –Olimme juuri muuttaneet Svartvikin kartanon päärakennukseen, jonka naapurissa automuseo sijaitsi. Tajusin, että jos en nyt osta autoa, se varmasti myydään jonnekin tavoittamattomiin. Hän piti auton hankintaa tärkeänä, sillä se on osa Rosenlewien historiaa. Samaisen Rolls-Roycen kyydissä on kuljetettu muun muassa Carl Gustaf Mannerheimia , kun hän aikanaan oli teollisuussuvun vieraana. Toisaalta Rosenlewien Rolls-Royceilla on ollut vähemmänkin hohdokkaita vaiheita. Yhtä niistä esimerkiksi käytettiin purjelentokoneiden ilmaan vetämiseen Porin lentokentällä. –Muut Rosenlewien tilaamista Rolls-Royceista ovat kadonneet vuosikymmenten saatossa. Yksi ilmeisesti romutettiin ja toinen katosi sotavuosien aikana. En ole yrityksistä huolimatta onnistunut paikallistamaan sitä, joten en usko sen olevan ainakaan Suomessa. Satavuotiaalla autolla on kuulemma yllättävän mukava ajaa, kunhan saa nelosvaihteen silmään ja matkavauhdin päälle. Kuusisylinterinen, 6,5-litrainen moottori siivittää menopelin helposti 70-75 -kilometrin vauhtiin. Parin tonnin painoisella Rolls-Roycella kurvaillessa tosin täytyy muistaa, että siinä on auton kokoon nähden melko tehottomat jarrut. –Varovaista ajoa vaaditaan. Ja kun nätisti ajaa, niin bensiininkulutuskin pysyy sellaisessa 20 litrassa satasella. Heinäkuun Suomi-Areenan aikaan Bernt Ehrnrooth piipahti autolla Porissakin. Rolls-Royce teki samalla paluun kotikaupunkiinsa monen vuosikymmenen tauon jälkeen. Menopeli herätti arvatenkin runsaasti kiinnostusta. –Tällä kun ajaa, niin esimerkiksi bensiiniasemalle ajaessa voi olla varma siitä, että joku tulee juttelemaan ja kyselemään autosta. Joskus autoilijat ovat tehneet U-käännöksiäkin, kun ovat huomanneet Rolls-Roycen pysähtyvän huoltoasemalle. Se on toki ihan mukavaa, Bernt Ehrnrooth hymyilee.