Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Lukemisto Kulttuuri Porilaine Testit ja visat

Porisperessä esiintyvä Jussi Lehtisalo kokee välillä ammatillista kriisiä, mutta työstää parhaillaan elektronista tuplaretroa

Olet mukana monessa bändissä ja pyörität levy-yhtiötä. Mitäs sinulla on nyt tekeillä? –Olen erityisen innostunut elektronisesta musiikista ja työstän siihen perustuvia teoksia. Olen saanut innoitusta artisteista, jotka puolestaan ovat saaneet innoitusta John Carpenterin elokuvamusiikista ja 80-luvun syntetisaattorielokuvien musiikista. Retroan siis jo kerran retronneita artisteja. –Tässä mennään ihan linjassa, sillä Porissa ollaan aina ajasta 15 vuotta jäljessä ja 15 vuotta edellä – kaikkihan kulkee syklisesti. –Olen mukana useissa yhtyeissä, kuten Rättö ja Lehtisalo, Pharaoh Overlord ja Circle, joka on näistä tärkein. Split Cranium -nimisen bändin kanssa tekemämme levy ilmestyi Yhdysvalloissa kuukausi sitten. Esiinnyt Rättö ja Lehtisalo -yhtyeen kanssa Porisperessä. Onko luvassa kovaakin improvisaatiota? –Eipä ole, sillä tuolla kokoonpanolla esiinnymme melko tiukasti sovitun ohjelman mukaan. Luvassa on svengaavaa ja kevyttä hulluttelua. – Mika Rätön kanssa olemme tunteneet jo pitkään. Soitamme yhdessä parissakin bändissä. Emme oikeastaan pidä yhteyttä soittokuvioiden ulkopuolella, sillä kummallakin meistä on oma elämämme. Mutta keikkareissulla juttumme ovat varsin korkealentoisia ja majoitumme aina samaan hotellihuoneeseen. –Keikkailemme paljon ja teemme musiikkia yhdessä. Pari vuotta sitten saimme kutsun Krakovassa järjestelyille musiikkifestivaaleille, jonne teimme musiikkiteoksen. Mehän emme Mikan kanssa osaa soittaa nuoteista, joten me äänitimme tuotoksemme ja Eyvind Kang -niminen taiteilija nuotitti sen korvakuulolta. Esitystä säesti 11–12 ammattimuusikkoa ja me Rätön kanssa toimimme solisteina. Örisimme ja esitimme performanssia. Ei se lopputulos kovin häävi ollut, mutta saimme myös positiivista palautetta. Mikä on roolisi bändeissäsi? –Soitan sähköbassoa ja -kitaraa sekä välillä muitakin instrumentteja. –Olen usein miettinyt, että jos olisin bändeissäni joku muu kuin minä itse, voisin antaa potkut itselleni. En ole kovin lahjakas, vaikka on minulla sentään erittäin hyvä rytmitaju. –On minulla muitakin avuja, kuten kirkasotsaisuus ja intohimo. Siksi kai bändikaveritkin ovat minua näin hyvin sietäneet. Pystyn hahmottelemaan kollektiivisia tajuntoja! En edes erityisemmin arvosta taiteessa yksilön lahjakkuutta ja neroutta, vaan uskon yhteisön voimaan. Taidekin saavuttaa tarkoituksensa vasta sitten, kun se kohtaa yleisön, sillä yleisö täydellistää vaillinaisen taiteen kokonaiseksi. –Viihteen ja taiteen ero on se, että viihde vie kokijansa hetkeksi pois, mutta palauttaa hänet sitten lähtöpisteeseen. Taiteen tehtävä on taas inspiroida muita elämään, avata uusia näkökulmia. Onko sinulla joitain tulevaisuudensuunnitelmia tai -haaveita? –Levy-yhtiöni Ektro Records tuottaa välillä hyvin pieniä painoksia levyjä ja C-kasetteja. Kun välillä niitä kasettipaketteja teippailen, ajattelen, että juuri tässä työssä en ainakaan ole parhaimmillani. –Näin dokumentin, joka kertoi papista, joka sanoi viiden työvuoden jälkeen jo vaihtaneensa alaa. Se ajatus kiehtoo minua. Minulla on jo valokuvaajan koulutus, olen opiskellut myös hypermedia-alaa ja valmistunut maisteriksi Aalto-yliopistosta. Voisin tehdä vielä jotain aivan muutakin kuin näitä nykyisiä hommiani. –Kun taannoin pohdin synkkänä tekemisteni mielekkyyttä, Pentti -isäni, Unto Mononen -aikakauden kasvatti, kehotti minua jatkamaan valitsemalleni tinkimättömällä taiteen tekemisen tiellä. Se lämmitti valtavasti. Isä on älyttömän hyvä jätkä!