Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Tulospalvelu Satakunta Tähtijutut Urheilu Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Karjaranta 21 oli ennen karjan laidunmaa ja kloppipoikien temmellyskenttä – katso kuvista, kuinka alue on muuttunut

Öljypätkät, lossit, Hätilä, tynnyribaari, pylvässali. Mitkä näistä kloppien seikkailupaikoista olivat asuntomessujen eli Karjaranta 21:n alueella ja mitkä eivät, siitä väitellään yhdessä jos toisessa verkkokeskustelussa. Satakunnan museon rakennustutkija Liisa Nummelin ei yhtään ihmettele kissanhännän vetoa. –Karjarannan vaiheita on vaikea hahmottaa. Tiet ovat vaihtaneet paikkoja ja paikalla oli paljon sivuraiteita. 1920-luvulla otettu kuva kertoo, kuinka tyhjää nykyisellä asuntomessualueella oli. Öljysäiliöt olivat jo paikoillaan ja taustalla siintää Pihlin sana. Nykyisen asuntomessualueen historia on äkkiä kerrottu. Siellä ei nimittäin ole ollut paljon mitään. –Jos mennään 1800-luvun puolelle, Karjaranta oli nimensä mukaisesti karjan laidunta. Alueella oli ilmeisesti ollut myös vuokrattavia peltopalstoja. Teollistuminen alkoi, kun rannan tuntumaan rakennettiin Piilin saha. Elettiin vuotta 1886. Pihlin afäärit eivät ilmeisesti onnistuneet, sillä saha kaatui vararikkoon jo 1903. Sahan ja sen tuntumassa olevat asuinrakennukset osti tulitikkutehdas. Liisa Nummelin näyttää kuva vuodelta 1972. –Asuinrakennukset on ilmeisesti purettu vasta joskus 1970-luvulla. Kuvista näkyy, ettei rakennuksia enää pidetty kunnossa ihan viimeisen päälle. Tie merelle on aina kiinnostanut niin politiikkaa kuin talouttakin. Se näkyi myös Kokemäenjoen rannoilla. Sillat eivät vielä katkaisseet laivojen kulkua ydinkeskustaan tai sen liepeille. Ei siis ihme, että ison rahan miehet innostuivat. Karjarantaan rakennettiin öljysatama. Nobel Standard Oil, tutummin Esso, tuli Karjarantaan 1912 ja Shell 1937. Rantaan nousivat kahden yhtiön öljysäiliöt. Ne moni porilainen muistaa edelleen, sillä öljysatama säiliöineen siirtyi Tahkoluotoon vasta 1960-luvun lopulla. Vuonna 1946 otetussa kuvassa näkyy selvästi Karjarannan teollisuusrakentamisen vauhti. Nykyisen asuntomessualueen kohdalla oikeassa ylälaidassa on vielä laidunmaata ja öljysäiliöitä. Hätilän talot näkyvät viistosti vastapäätä asuntomessujen aluetta. Vanha kuva: Satakunnan museo Näin Hannu Honkasalo muisteli Porilaine -lehdessä maaliskuussa 2016. –Rannikkotankkilaiva Petronella kävi niitä aina täyttämässä parin viikon välein. Porilaiset antoivat alueelle nimen Öljypätkät. Kun astutte messukohteeseen 16 eli Bunkkeriin, astutte Shellin entiseen asunto- ja autovajarakennukseen. –Shellin talo on ainoa rakennus, joka vanhasta on jäljellä, kertoo Nummelin. Rannasta purettiin myös vuonna 1977 rakennettu Rauma-Repolan ammattikouluhallin. Siellä koulutettiin muun muassa levyseppähitsaajia. Asuntomessualueen pääportille johtaa Hätilänkatu. Se on muisto sodan jälkeen rakennetusta alueesta. Karjaranta 21:tä on kutsuttu myös uudeksi Hätiläksi. Vanhan Hätilän alue sijaitsi kuitenkin vastapäätä uutta aluetta. –Hätilä oli nykyisen Karjarannantien ja satamaradan välissä. Alueella, jossa on nyt pienteollisuusrakennuksia. Sodan jälkeen tarvittiin pikaisesti asuntoja niin evakoille kuin rintamamiehillekin. Liekö Hätilän nimityskin peräisin siitä hätäisestä tahdista, jolla ihmiset piti asuttaa. Talot olivat pieniä ja varsin vaatimattomia. Kahden talon välissä oli yhteinen ulkorakennus. Alueesta tulevat mieleen niin sanotut ruotsalaistalot, joita nousi sodan jälkeen naapurilahjana pitkin Suomea. Rakennusten tehdasvalmisteiset osat toimitti Puutalo Oy. Työtä vaikeutti rautateiden vaunupula. Kun Karjarannantien linjausta muutettiin 1970-luvulla ja vasta silloin Hätilä purettiin. Porilaiset.com -keskustelupalstalla yksi jos toinenkin kertoo, kuinka keskustan ja 6. osan lapsia kiellettiin menemästä Hätilään. Ilmeisesti vanhemmat varoittelivat jälkikasvuaan siksi, että 1960-70-luvulla alueelle pesiytyi laitapuolen väkeä. Sitä paitsi kaukana ei ollut toinenkaan mieluisa seikkailupaikka eli rantojen miesten tynnyribaari, jota myös pylvässaliksi kutsuttiin. Porilaiset.comissa muistellaan, että pylvässalin nimi tuli pylväistä, joiden päälle Karjarannan makasiinit aikanaan rakennettiin. Kauppiaiden varastona toimivia makasiineja alettiin rakentaa heti Porin palon (1852) jälkeen. Katukuvasta makasiinit hävisivät 1970-luvulla. Isot makasiinit näkyivät myös Kirjurinluodon puolella. Entisellä paikallaan ovat vasemmalla näkyvä Virkamiestalo ja takana oikealla kurkottavat osuuskaupan entisen varaston siilot. Nykyisen Karjarannan Shellin paikalla oli Suomen maaseudun kauppiaiden mylly. Pikkupoikia veti Karjarantaan muukin kuin rantojen miesten jutut. Näin yksi kloppipoika muistelee: –Ajeltiin joskus fillareilla jokirantaan asti siitä Hätilän päästä ja mentiin vielä joestakin ylitse eräänlaisella itsepalvelu-lossilla luotojen alueelle. Lossi oli sellainen kapuloilla kiskottava peli, sillä eihän se juopa niin kauhean leveä muistaakseni ollut. Ne, jotka kävelevät Kirjurinluotoon Raumansillan kautta, kävelevät ensimmäistä kiinteää luodoille vievää yhteyttä pitkin. Ennen kuin silta vuonna 1973 valmistui, muutkin kuin Kuukkarin klopit kulkivat lossilla. Lautat olivat tärkeitä myös maanviljelijöille, joiden piti kuljettaa joen yli työvälineitä ja karjaa. –Lossilla mentiin Huvilajuovalle ja Hevosluotoon. Lossien paikat ovat vaihdelleet, mutta kumpikaan ei ollut sillä paikalla, jossa on nyt uusi Niittäjänsilta.