Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Satakunta Urheilu Näköislehti Testit ja visat Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Iso siivu Tommi Järvensivun kesästä kuluu ikkunattomassa huoneessa Satakunnan museon uumenissa - "vanhat valokuvat ovat minun ikkunani"

– Usko täi älä, mutta otin nämä hanskat käyttöön pari päivää sitten, sanoo Tommi Järvensivu . Nyt puhtaan valkoisen joukkoon on jo sormien ja kämmenien kohdalta sekoittunut mustanharmaata. Pölyä. Satakunnan Kansan vanhoja kuvalaatikoita ei ole taidettu kosketella toviin. (Juttu jatkuu kuvan jälkeen) Järvensivun valkoisten hansikkaiden kautta käy Satakunnan Kansan arkistokuvien negatiivien tie. Kun Järvensivun hyppysiin tulee arkistosta laatikollinen vanhoja negatiiveja, hän seuloo pönöttävien kaupunginisien, presidenttien, rehtoreiden ja koululaisten kuvista ne, joissa näkyy koulurakennuksia, kirkkoja, tiilitaloja ja puutaloja. Hän kuvaa mustavalkoiset negatiivit kameralla, ajaa kuvat tietokoneelle ja käsittelee ne sekä tallettaa lopputuloksen museoiden yhteiseen tietokantaan. Yhden kuvan matkaan vanhasta kirjekuoresta bittiavaruuteen menee Järvensivun laskelmien mukaan noin 28 minuuttia. Noin 1 500 000 kappaletta valokuvanegatiiveja odottaa seulomista ja digitointia. Aikaa tehtävän suorittamiseen on budjetoitu seitsemän kuukautta. Ja lahjoitusrahaa 25 000 euroa. Välillä pelkkään laatikoiden sisällön selvittelemiseenkin kuluu aikaa, sillä ne eivät sisällä aivan sitä, mitä arkistointitietoihin on kirjoitettu. –Täällä kellarin työhuoneessa ei ole ikkunaa, mutta eipä sellaista tarvitsekaan, nämä valokuvat ovat minun ikkunani. Laatikoista paljastuu välillä kaikenlaisia yllätyksiä. Esimerkiksi yhden laatikon sisällöksi oli kirjoitettu Merikarvian kirkot ja seurakunta. Siitä löytyi kuvia hiirenkasvattajista, jotka kasvattivat Korkeasaaren eläimille hiiriä ja rottia ruuaksi sekä kuvia metalliverstaan työntekijöistä, joka tekivät vanhoihin Saabeihin tunkkeja, nauraa Järvensivu. Projektityöntekijä Järvensivu on ajautunut museotöihin hieman sattuman kautta rakkaan harrastuksen avittamana. Alkuperäiseltä ammatiltaan hän on kultaseppä. Armeijassa Järvensivu oli ainut, joka kuljetti kameraa kaikkialle. Kaverit kävivät tasaiseen tahtiin kyselemässä, olisiko Järvensivu jo ehtinyt kehittää kuvia maastoleiriltä tai hernekeittopäivästä, kaikki halusivat muistoja. Opiskellessaan kultasepäksi hän kuvasi tarkasti eri työvaiheita ja valmistuneita korujaan. Sittemmin Järvensivu kiinnostui lintulajien tallentamisesta, maisemista, ihmisistä, ilmeistä, kaikesta. Putkien ja zoomien arsenaali kotona kasvoi kasvamistaan. Myös valokuvauspalkinnot alkoivat ropista. –Amerikan alkuperäiskansat pelkäsivät kameraa, sillä he epäilivät kameran pysäyttävän hetken niin täydellisesti, että kuvaan imeytyy pala sielua. Tavallaan niin onkin. Parhaat valokuvat pysäyttävät hetkestä jotakin olennaista: Kennedy sukimassa otsahiuksiaan vain muutama sekunti ennen kohtalokkaita laukauksia, napalmia pakoon juokseva lapsi Vietnamin sodassa. Jokainen tietää nämä valokuvat. En väitä itse ottaneeni niin pysäyttävää kuvaa, mutta ehkä pienen palan minun sieluani kuvaaminen on kyllä vienyt, pohtii Järvensivu. Järvensivusta on hiljalleen sukeutunut kuvauksen sekatyömies. Kultasepän töitä hän on viimeksi tehnyt vuosia sitten. Kesäisin hän kuvaa videoita muun muassa Pesäkarhuille. Ensimmäinen pesti museolla aukesi avoimen työpaikkailmoituksen kautta, johon Järvensivu vain jätti hakemuksensa. Projekteja on sittemmin tullut lisää ja työt ovat kestäneet päivien sijasta kuukausia. Päivät ikkunattomassa kellarihuoneessa pölyn keskellä eivät ole saaneet Järvensivua muumioitumaan. Vapaa-ajalla hän pakenee muihin maailmoihin pelatessaan erilaisia konsolipelejä ja katsoessaan Youtubesta videoita muiden pelaamisesta. –Peleissäkin nautin niiden visuaalisuudesta. Siitä, kuinka vaihdetaan kuvakulmasta toiseen, maailmasta toiseen, tilanteesta toiseen. Miten on tehty leikkaukset, miten siirtymät. Otan niistä ideoita omaan työskentelyyni, Järvensivu sanoo. Paljasjalkainen porilainen. Kotoisin Toejoelta. Syntynyt vuonna 1981. Opiskeli Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa kultasepäksi. Kesken olevia pelejä: Prey, Assasin’s Creed, Fallout 4. Oho: Ollut töissä Porissa kolmessa eri kultasepänliikkeessä. Kaikki ovat sittemmin lopettaneet toimintansa. ”Kuinkahan museolle nyt käy, kun minä karmani kanssa täällä vähän aikaa puuhastelen”, sanoo Järvensivu vitsaillen. Työskentelee digitointiprojektissa Satakunnan Museon ystävät ry:n palveluksessa.